Paula Tilli: Att vara vuxen med Aspergers syndrom (osa1)

Klikkaa seuraavia linkkejä lukeaksesi, kuka on Paula Tilli, jos henkilö ja hänen ensimmäinen kirjansa eivät vielä ole sinulle tuttuja: Paula Tilli osa 1 ja Paula Tilli osa 2

Att vara vuxen med Aspergers syndrom on Paula Tillin vuonna 2015 ilmestynyt uudempi kirja. Kirjassa Paula kuvaa, millaista on aikuiselämä autismin kirjolla ja kertoo muun muassa, kuinka Aspergerin syndrooma hänen kohdallaan vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin, rakkauselämään, työhön, opiskeluihin, asumiseen, stressiin ja jaksamiseen. Lisäksi hän antaa vinkkejä neurotyypillisille, kuinka tulla toimeen autismikirjon ihmisten kanssa.

Mikä on Aspergerin syndrooma? Millaiset ominaisuudet ovat tyypillisiä Asperger-ihmisillä? Millaisin keinoin Asperger-ihmisen kanssa tulee toimeen? Vastaus tähän kysymykseen ei aina ole helppo. Miten sitä voisi kuvailla tiettyä ihmistyyppiä mahdollisimman realistisesti, kun jokainen kyseisen ihmistyypin edustaja on kuitenkin omanlaisena ja jokaisella on omat kokemuksensa? Miltä sinusta kuulostaa seuraava kuvaus eräästä ihmisryhmästä?

Tässä maailmassa on kummallisia ihmisiä. Kummallisia ihmisiä, joille on äärimmäisen tärkeää puhua täysin merkityksettömistä asioista, kuten säästä. Näille ihmisille on paljon tärkeämpää puhua pinnallisista asioista kuin aiheista, joilla oikeasti on merkitystä. Heillä on suuria vaikeuksia keskittyä yhteen asiaan kerralla, he eivät ole missään asiassa todella taitavia eikä heillä ole aitoja mielenkiinnon kohteita. He eivät koskaan ilmaisen itseään selvästi vaan sanovat aina yhtä ja tarkoittavat toista, eli valehtelevat jatkuvasti, ja heidän mielestään kaikkien tulisi soveltua juuri heidän maailmankuvaansa. He ovat erittäin suvaitsemattomia sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla on erilaiset mielipiteet ja kokemukset kuin heillä itsellään ja he seuraavat sokeasti valtaväestöä ajattelematta asioita lainkaan itsenäisesti.

Tässä kuvailtiin neurotyypillinen ihminen, eli henkilö, jolla ei ole autismikirjon häiriötä, ADHD:ta, ADD:ta tai Touretten syndroomaa. Sinä, nentti, joka juuri luit tuon kuvauksen, tunnistitko itsesi? Luultavasti et. Kyllähän te keskustelette merkityksellisistäkin asioista, ettekä pelkästään säästä. Teilläkin on kyky keskittyä yhteen asiaan kerralla ja onhan teilläkin aitoja mielenkiinnon kohteita ja lahjakkuuksia. Valehteletteko te jatkuvasti? No ette vaan se, minkä autismikirjon ihmiset usein näkevät valehteluna, merkitsee teille sosiaalista sopeutumista. Suurin osa teistä myöskään tuskin vaatii kaikkia olemaan täsmälleen samanlaisia kuin te itse olette ettekä varmasti allekirjoita tuotakaan, että matkisitte jokaisessa asiassa muita ihmisiä ajattelematta omilla aivoillanne.

Samoin autismikirjon ihmisen voi olla vaikea tunnistaa itseään kuvauksesta, jonka on kirjoittanut joku muu kuin autismikirjon ihminen itse. Seuraavanlaisen kuvauksen lukiessaan tai kuullessaan Paula tahtoisi vain kiljua "Ei, ei, olet käsittänyt täysin väärin":

Asperger-ihmisillä on joustamattomia kiinnostuksen kohteita ja rutiineja, jotka vievät kaiken heidän aikansa. He ovat joustamattomia, heillä on vaikeuksia asettua toisten ihmisten asemaan sekä ilmaista omia tunteitaan ja kokea empatiaa. Heillä on suuria vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita ja he töksäyttävät usein sopimattomia asioita sosiaalisessa kanssakäymisessä. Huolimatta ulkoisesti täydellisestä puheestaan heillä on vaikeuksia ymmärtää muiden ihmisten puhetta ja ymmärtää yksinkertaisia ohjeita. 

Paulan mielestä yllä oleva kuvaus on täysin ennakkoluuloinen, liioiteltu ja yleistävä. Paulaa on aina kuvattu tavattoman lämpimäksi persoonaksi, joka kaiken lisäksi on työskennellyt päiväkodissa, koska rakastaa lapsia ja huolehtii mielellään muista ihmisistä, joten onko Paula tunteeton ja epäempaattinen ihminen? Paula ei koskaan tahtoisi ystävystyä henkilön kanssa, joka sopii yllä olevaan kuvaukseen eikä luultavasti edes tunne ketään, jota tuo teksti kuvaisi.

Mikä sitten olisi oikea tapa kuvata autismikirjon ihmistä? Aivan helppoa se ei olekaan. Autismikirjon ihmiset ovat keskenään aivan yhtä erilaisia kuin kaikki muutkin ihmiset ja on vaikea vetää raja diagnoosin ja persoonan välille. Ihmisellä voi ilman autismiakin olla autismille tyypillisiä piirteitä. Ihminen voi rakastaa rutiineja, vaikka hän ei olisi autistinen ja ihminen voi arvostaa rehellisyyttä ja kokea small talkin vaikeaksi ilman autismiakin. Samoin ollakseen autistinen henkilöllä ei tarvitse olla kaikkia autismiin kuuluvia piirteitä.

On kuitenkin tiettyjä piirteitä, jotka yhdistävät kaikkia autismikirjon ihmisiä, mutta nämäkin ilmenevät jokaisella hyvin yksilöllisesti. Yksi näistä ominaisuuksista on sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät erityispiirteet.

Osa autismikirjon ihmisistä viihtyy mainiosti omissa oloissaan eivätkä he koe edes tarvitsevansa ystäviä. Osa taas haluaisi kovasti löytää ystäviä tai seurustelukumppanin, mutta heillä ei ole kykyjä ihmissuhteiden luomiseen. Vastaavasti on myös autismikirjon ihmisiä, joilla on erittäin laaja ystäväpiiri. Monet ihmiset viihtyvät Paulan seurassa, sillä hän on puhelias ja ystävällinen persoona, mutta Paulan ongelma on, että hän itse ei ole innokas viettämään aikaa kaikkien kanssa eikä hän tiedä, miten sosiaaliselle kanssakäymiselle ja ihmissuhteille asetetaan rajat. Paula viihtyy yksin ja jotta ystävyyssuhde toimii, on kyseisen henkilön oltava kiinnostunut samoista asioista kuin Paula itse on. Muuten hän joutuu sopeutumaan liikaa toisen tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin, mikä on Paulalle kuluttavaa. Paula vertaa ihmisten kanssa olemista mansikkajäätelön syömiseen. Paula pitää mansikkajäätelöstä, mutta pärjää mainiosti ilmankin eikä voi psyykkisesti huonosti, vaikka ei söisi mansikkajäätelö pitkään aikaan. Samalla tavoin Paulalla voi olla oikein hauskaa muiden ihmisten kanssa, mutta vähintään yhtä hauskaa hänellä on myös yksin ollessaan. Paulalle ei ole ongelma eristäytyä muusta maailmasta välillä jopa puolen vuoden ajaksi.

Paula kuuntelee ja auttaa ihmisiä mielellään, mutta loputtomiin hän ei sellaista jaksa tehdä. Rajojen asettaminen on kuitenkin hänelle hankalaa. Paula on esimerkiksi yksiössä asuessaan antanut kodittomien ystäviensä asua luonaan useiden kuukausien ajan. Paula uupui tästä kaikesta niin paljon, että pyysi jopa psykologiaan antamaan hänelle vinkkejä, kuinka saada ihmiset vihaamaan itseään tai muuttua harmaaksi hiirulaiseksi, johon kukaan ei kiinnitä huomiota. Paulan on myös vaikea löytää yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden kanssa. Kysymykset, kuten "mikä on nimesi", "missä sinä asut" ja mitä teet työksesi" ovat Paulalle helppoja, mutta kun keskustelu menee syvällisemmäksi, muuttuvat asiat vaikeammiksi. Alkaa leikinlasku, jota Paula ei ymmärrä ja ihmiset puhuvat musiikista, elokuvista, ruokaresepteistä ja sisustuksesta, jotka eivät Paulaa kiinnosta. Ihmiset avautuvat seurustelukumppaniensa huonoista puolista eikä Paula kykene ymmärtämään heitä, koska hänen mielestään kyseiset piirteet tekevät henkilöstä unelmakumppanin. Ihmiset saattavat valittaa, kuinka kumppani viettää likaa aikaa entisen heilansa kanssa ja miten ikävää on, ettei puoliso koskaan tahdo osallistua parisuhdeillallisille tai kokeilla uusia asioita. Paulan mielestä on ihanaa, että ihminen pysyy ex-kumppaninsa kanssa ystävänä uudesta suhteesta huolimatta. Hänen mielestään ihmisen tulisi myös olla kiitollinen, ettei kumppani pakota osallistumaan kamalille parisuhdeillallisille tai vaadi poikkeamaan tutuista ja turvallisista rutiineista.

Kuinka paljon ystävien eteen tulee olla valmis tekemään asioita? Sanotaan, että pitäisi tehdä yhtä paljon kuin itse odottaa muiden tekevän sinun eteesi, mutta Paulan kohdalla ohje ei ole aivan näin yksinkertainen. Paula nimittäin odottaa muilta ihmisiltä paljon vähemmän kuin he häneltä. Jos Paula menisi jälleen naimisiin ja pitäisi hääjuhlat, hän ei odottaisi ystäviensä tulevan juhliin, mikäli nämä ei eivät jaksaisi. Jos Paula eroaa pitkästä parisuhteesta, hän ei odota, että ystävät jaksavat lohduttaa häntä. Hän ei myöskään odota, että ystävät jaksaisivat lukea hänen kirjansa. Jos Paula eksyisi yöllä kaupungissa, jossa hänen ystävänsä asuu, hän ei pyytäisi saada nukkua ystävän luona, koska ei halua sekoittaa kenenkään unirytmiä. Ainoa, mitä Paula toivoo, on, että ystävät kunnioittavat häntä eivätkä esimerkiksi ihmettele sitä, että hän tarvitsee kotiavustajaa. Muut sen sijaan usein odottavat ystäviltään paljon enemmän. Ihmistä pidetään huonona ystävänä, jos hän ei osallistu toisen häihin tai jos hän ei suostu vastaanottamaan eksynyttä ystävää luokseen keskellä yötä. Ihmistä pidetään huonona ystävänä, jos häntä ei kiinnosta, miten toisella sujuu työelämässään.

Ystävyyssuhteisiin kuuluu kompromissien tekeminen, mutta kuinka paljon niitä voi edellyttää? Paula oppi lapsena, että hänen tarpeillaan oli vähemmän merkitystä kuin muiden sillä tehdessään asioita, joista hän nautti, hän sai negatiivista palautetta ja vastaavasti toimiessaan muiden haluamalla tavalla häntä kehuttiin ja kannustettiin. Nykyään Paula osaa kuunnella itseään ja ymmärtää katkaista välit ystävän kanssa, joka vaatii häneltä liikaa. Paula ystävystyykin vain ihmisten kanssa, joilla on samanlaiset tarpeet ja mielenkiinnon kohteet kuin hänellä itsellään. Näihinkin ystävyyssuhteisiin kuuluvat kompromissit, mutta ne eivät milloinkaan saa aiheuttaa kummallekaan osapuolelle pahaa oloa. Paula ja hänen ystävänsä saattavat esimerkiksi käydä syömässä Paulan lempiravintolassa, vaikka ystävä pitäisi enemmän jostain toisesta ruokapaikasta ja Paula saattaa lähteä ystävänsä seuraksi konserttiin, vaikka hän ei itse musiikista välitäkään.

Mistä tietää, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä? Tee toiselle, kuten tahdot itsellesi tehtävän? Ei ole niin helppoa. Jos Paula kertoisi ystävälleen, että tämä on lihonnut ja näytti paljon paremmalta ollessaan hoikempi, kokisivat monet, että ystävällä on täysi oikeus loukkaantua, mutta Paula itse sen sijaan ehdottomasti haluaisi tietää ystävänsä rehellisen mielipiteen vastaavassa tilanteessa. Moni pitäisi Paulaa asiattomana, jos hän lopettaisi parisuhteen tekstiviestillä tai sähköpostilla, vaikka hän itse nimenomaan haluaisi, että hänen kumppaninsa lopettaisi suhteen juuri tällä tavalla. Paulan mielestä on kohtuutonta myöhästyä tapaamisesta viisi minuuttia tai muuttaa suunnitelmia viime hetkellä, mutta jos hän suuttuisi ystävilleen tällaisista asioista, he luultavasti eivät enää tahtoisi viettää aikaa hänen kanssaan. Paula loukkaantuisi, jos kumppani lopettaisi parisuhteen kasvotusten, mutta muut ihmiset pitäisivät häntä todennäköisesti järjenvastaisena.

Ihmisten kanssa olemista vaikeuttaa ylipäätään Paulan erilainen tapa ajatella. On sattunut esimerkiksi niin, että Paula on ihmisten kanssa keskustellessaan ollut yhtä mieltä kaikkien kanssa siitä, että kaikki ovat samanarvoisia ja jokaisella on oikeus saada osakseen kunnioitusta riippumatta pukeutumistyylistään. Pian he ovatkin sattuneet näkemään naisen, joka on pukeutunut todella lyhyeen minihameeseen ja paitaan, jossa on avoin kaula-aukko, jolloin Paulan kaverit ovat katsoneet naista ala-arvoisesti. Kun Paula on ihmetellyt, eivätkö he juuri sanoneet, että jokaista tulee kunnioittaa riippumattaa pukeutumistyylistä, on Paula saanut vastaukseksi, että tämä on eri tilanne, koska kyseinen nainen näyttää huoralta. Paula ei ymmärrä tätä selitystä. Miksi tuomita ihminen pelkän pukeutumisen perusteella? Miksi sanotaan, että jokainen saa pukeutua haluamallaan tavalla, jos ei kuitenkaan saa? Jos kyseinen nainen sattuukin olemaan prostituoitu, tarkoittaako se sitä, ettei hän ole yhtä arvokas kuin muut ihmiset? Miksi monien mielestä on hyväksyttävää sanoa, että nainen, jolla on suuret huulet, valtavat rinnat ja minihame, on typerän ja naurettavan näköinen samaan aikaan kun heidän mielestään ei ole hyväksyttävää halveerata meikkaamatonta tai ylipainoista naista? Sanotaan, että kaikki ovat samanarvoisia, mutta ihmisten käytöksen perusteella ei aina vaikuta siltä.

Paula ei ymmärrä, miksi häät ovat monille ihmisille niin tärkeä asia, sillä hänelle paljon tärkeämpää on ylipäätään aloittaa vakava parisuhde. Samoin muut ihmiset eivät kykene ymmärtämään Paulalle tärkeitä asioita. Kun Paula kertoi läheisilleen saaneensa Asperger-diagnoosin, monet eivät Paulan pettymykseksi olleetkaan asiasta yhtä innoissaan kuin Paula itse oli. Sen sijaan ihmiset ovat olleet innoissaan siitä, että Paula on kirjoittanut kirjan ja tätä Paulan on ollut vaikea ymmärtää, sillä hänestä kirjan kirjoittaminen ei ollut mikään suuri tapahtuma hänen elämässään. Samoin Paulaa harmittaa, etteivät ihmiset riemuitse mustikkakauden alkamisesta hänen kanssaan.

Muun muassa tällä tavoin voivat ilmetä autismikirjon ihmisen erityispiirteet sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta tapoja on tuhansia muitakin. Samastun monilta osin Paulaan siinä, mitä tulee ihmisten kanssa olemiseen. Vietän todella mielelläni aikaa mukavien ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä, mutta tarvitsen paljon myös omaa aikaa, sillä sosiaaliset tilanteet vievät minulta energiaa. Minun on pidettävä ystäväpiirini hyvin rajallisena. Minulla voi kyllä olla useita kavereita tai tuttuja, joiden kanssa vaihdan kuulumisia silloin tällöin, mutta läheisiä ihmissuhteita, joihin kuuluu toisen ihmisen tapaaminen kasvokkain yhdestä kahteen kertaan kuukaudessa, ei minulla yleensä voi olla kahta enempää, sillä muuten stressaannun ja ahdistun ja lopulta etäännytän itseni ystävistäni. Ollessani kaukosuhteessa en kaivannut ollenkaan tällaisia ystävyyssuhteita parisuhteeni ohelle, sillä lähes kaikki sosiaalinen energiani meni kaukosuhteen ylläpitämiseen, vaikka tapasimme kumppanini kanssa pääasiassa vain joka toinen viikonloppu. Viikot, jolloin emme tavanneet, halusin yleensä olla vain itsekseni ja yhteistä viikonloppuamme edeltävät viikot kuluivat viikonloppuun valmistautumiseen, mikä kulutti energiaa. En kuitenkaan ole yhtä erakko kuin Paula ja luulen, että kärsisin, jos joutuisin olemaan puoli vuotta eristyksissä läheisistäni.

Olen itsekin Paulan tapaan tehnyt usein muiden ihmisten eteen paljon enemmän kuin olisi ollut kohtuullista eikä rajojen asettaminen ole minulle aina helppoa. Kodittomia en ole koskaan ottanut luokseni asumaan, mutta olen esimerkiksi eräässä ystävyyssuhteessa puhunut toisen henkilön kanssa puhelimessa lähes päivittäin vähintään kahden tunnin ajan ja lisäksi chattaillut hänen kanssaan vielä usean tunnin putkeen Facebookissa siitä huolimatta, että kyseinen toiminta rasitti minua äärimmäisen paljon. Lapsena annoin erään ystäväni päättää kaikesta, koska olin oppinut, että nuorempia kohtaan tulee olla ymmärtäväinen ja joustava enkä tiennyt, että tällekin on rajansa. Myös minun on aina ollut vaikea tuntea kuuluvani porukkaan. Syy tälle voi olla esimerkiksi se, että olen hiljaisempi kuin muut enkä koe pääseväni sisälle keskusteluun tai se, etteivät ihmiset ryhmässä keskustele minua kiinnostavista asioista, mutta aina ulkopuolisuuden tunteelle ei löydy konkreettista selitystä. Joskus porukassa voi olla paljonkin minun kaltaisia ihmisiä, mutta siitä huolimatta koen välillämme näkymättömän seinän, joka estää yhteyden kulkemisen minun ja muiden välillä. En tiedä, johtuuko tämä autismista vai jostain muusta, kuten esimerkiksi ulkopuolisuuden tunnelukosta.

Minustakin sanonnat kuten "tee toiselle kuten toivoisit itsellesi tehtävän" ovat hyvin hankalia tukita. Joskus toimintaani on kritisoitu sanomalla, että en kai itsekään ilahtuisi, jos minua kohtaan toimittaisiin vastaavalla tavalla ja sitten olen ollut hämilläni, koska nimenomaan olisin saattanut ilahtua tai sitten suhtautua asiaan neutraalisti. Äärimmäisen harvoin teen kenellekään jotain, mitä itse pidän loukkaavana. Lisäksi en välttämättä esimerkiksi ymmärrä, että jokin asia on henkilökohtainen salaisuus jos sitä ei minulle erikseen sano, sillä saattaisin itse vastaavassa tilanteessa ajatella, ettei minua häiritsisi yhtään, vaikka koko maailman tietäisi minusta vastaavanlaisen asian.

Samastun myös Paulan harmitukseen siitä, etteivät ihmiset aina osaa olla iloisia siitä, että olen saanut autismikirjon diagnoosin. Joillakuilla on ollut tarve sanoa minulle, ettei minun tulisi miettiä diagnoosiani liikaa ja että olen aivan sama Nyyti-Vilma kuin aina ennenkin, vaikka minulla nyt sattuukin olemaan diagnoosi. Tiedän ihmisten tarkoittavan hyvää, mutta siitä huolimatta minua ärsyttää, etteivät he ymmärrä, että Asperger-diagnoosi on minulle iloinen asia, sillä se on tuonut vastauksen niin moneen kysymykseen ja sitä kautta vahvistanut itsetuntoani. Samoin harmittaa, etteivät ihmiset aina ole iloisia puolestani, jos löydän identiteettiini muita palasia, oli kyse sitten diagnoosista, seksuaalisesta tai romanttisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, aatteesta tai mistä tahansa muusta vaan monet kokevat tärkeäksi kertoa minulle, että minun tulisi lokeroihin ahtautumisen sijasta olla vain oma itseni. En ymmärrä tätä alkuunkaan. Jos nämä erilaiset lokerot viedään minulta pois, en ole enää minä vaan joku muu, sillä ne muun muassa tekevät minusta minut. Toisin sanoen näiden ihmisten logiikalla minä siis nimenomaan en saisi olla oma itseni.

Koska sosiaalinen kanssakäyminen on autismikirjon ihmisille usein hankalaa, on tyypillistä, että vaikeuksia ilmaantuu myös deittailussa ja rakkaussuhteissa. Yksi ei tiedä, miten itseä kiinnostavaa ihmistä kohtaan otetaan kontaktia, toinen ei löydä sopivaa kumppania ja kolmas elää vapaaehtoisesti sinkkuna. Myös flirttiä voi olla vaikea tunnistaa, mikäli on puutteelliset taidot kehon kielen tulkitsemisessa. Autismikirjosta voi toisaalta olla myös hyötyä parisuhteessa. Koska monet autistit ovat kirjaimellisia, voivat heidän kumppaninsa useimmiten luottaa heihin sata prosenttisesti.

Paula alkoi käydä ystäviensä kanssa baareissa 18-vuotiaana. Toisinaan hän kuuli baareissa olevilta miehiltä olevansa mukavaa juttuseuraa. Niinpä Paula vaihtoi miesten kanssa puhelinnumeroita ja tapasi heidät uudelleen. Miehet kuitenkin pettyivät lähes joka kerta, kun he tajusivat Paulan olleen kiinnostunut ystävyydestä ilman minkäänlaista romantiikkaa tai seksiä. Joka kerta tämä sai Paulan hämmentymään. Miksi miehet sitten olivat sanoneet, että hänen kanssaan on mukava jutella? Myöhemmin Paulalle selvisi, että he olivat ilmaisullaan tarkoittaneet, että he tahtoivat Paulan kanssa parisuhteen tai ainakin seksiä. Tänäkään päivänä Paula ei pysty asiaa käsittämään. Miksi sanotaan "kanssasi olisi mukava jutella enemmänkin", jos oikeasti tarkoitetaan "kanssasi olisi mukava seurustella" tai "kanssasi olisi mukava harrastaa seksiä"? Miksi ei voida sanoa suoraan, mitä halutaan? Paulan ystävät ovat kertoneet Paulalle, että kun puhelinnumeroita vaihdetaan baarissa, tarkoittaa se yleensä sitä, että osapuolet ovat kiinnostuneita muustakin kuin ystävyydestä. Tämä on Paulasta käsittämätöntä. Eikö baareissa siis saa solmia uusia ystävyyssuhteita? 

Paulan on myös vaikea ymmärtää deittailuun liittyviä niin sanottuja kirjoittamattomia sääntöjä, kuten sitä, että ensimmäisillä treffeillä ei saisi kysyä, haluaako toinen hankkia lapsia tai mennä naimisiin tai sitä, ettei ole soveliasta puhua entisistä kumppaneista. Paulan mielestä tällaisista asioista on tärkeää puhua alusta asti, sillä monethan deittalevat löytääkseen elämänkumppanin. Parasta on tehdä omat toiveensa ja vaatimuksensa heti selväksi, ettei myöhemmin tule ikäviä yllätyksiä. Paula ei myöskään ymmärrä, miksi deittaillessa ja suhteen alkupuolella näytetään itsestään vain hyvät puolet ja huonoja piirteitä pyritään piilottelemaan viimeiseen asti. Huonot puolet tulevat joka tapauksessa esiin ennemmin tai myöhemmin, joten miksi niistä ei voi puhua saman tien?

Paula haluaa kumppanin, joka on valmis sitoutumaan pitkäaikaiseen parisuhteeseen ja jakaa Paulan näkemyksen siitä, että ennen parisuhteen solmimista osapuolten on oltava keskenään hyviä ystäviä. Paula toivoo myös, että kumppaniehdokas ei halua muuttaa yhteen, hankkia lapsia eikä ole erityisen mustasukkainen. Paula haluaa kumppanin, joka antaa Paulalle paljon omaa aikaa, mutta samalla hän tahtoo myös kumppanin, jolta saa paljon fyysistä läheisyyttä. Kumppanin täytyy myös hyväksyä Paulan kiinnostuksen kohteet, olla itsekin kiinnostunut joistain samoista asioista ja lisäksi myös olla Paulan silmissä viehättävän näköinen. Ei ole helppoa löytää kumppania, joka täyttää kaikki kyseiset kriteerit. Paula saattaa esimerkiksi tavata perinteisen, vanhanaikaisen ja uskonnollisen kumppanin, joka kuitenkaan ei halua asua erillään Paulasta eikä hyväksy Paulan ystävyyttä ex-kumppaneiden kanssa.

Parisuhteessakaan Paulan ei tarvitse viettää aikaa yhdessä erityisen usein vaan hänelle sopiva määrä yhdessä oloa on joitakin kertoja kuukaudessa eikä hän myöskään halua nukkua yhdessä toisen henkilön kanssa. Paulahan on aikanaan ollut naimissa, mutta tuolloin hän ajatteli, että muuttamalla toisen ihmisen kanssa yhteen hän muuttuisi normaaliksi. Nyt hän tietää, ettei sellainen suhde ole häntä varten.

Paula kirjoittaa, miten hankalaa tuntuu olevan täyttää yhteiskunnan normeja siitä, mikä on sopiva määrä yhdessä oloa oman kumppanin kanssa. Pariskuntaa, joka viettää aikaa yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa, pidetään epäitsenäisinä ja psyykkisesti sairaina ja jos taas pari viettää paljon aikaa erillään, ajatellaan, etteivät he rakasta toisiaan aidosti.

Tuntoyliherkkyys voi aiheuttaa ongelmia joidenkin autismikirjon henkilöiden parisuhteisiin. Joillekuille kaikenlainen koskettelu voi olla äärimmäisen epämiellyttävää ja toisilla on tarkat rajat sille, miten ja mihin heitä saa koskea. On kuitenkin täysi myytti, että kaikki autismikirjon ihmiset haluaisivat välttää kosketusta. Paula esimerkiksi on täysin päinvastainen. Ollessaan yhdessä kumppaninsa kanssa hän haluaa halailla, kosketella ja kulkea käsi kädessä koko ajan, silloinkin, kun suhde ei ole enää tuore. Mikäli toinen osapuoli ei halua yhtä paljon läheisyyttä kuin Paula, pysyttelee Paula mieluummin ystävyydessä.

 

Kirjasta tulee vielä ainakin toinen postaus.