Millainen on normaali? Se on yksi ikuisuuskysymyksistämme. Onko normaalia ihmistä olemassakaan?
Minua on kutsuttu epänormaaliksi useista eri syistä. Näitä syitä ovat olleet muun muassa se, että viihdyn yksin enkä kaipaa paljon sosiaalisia kontakteja, voin istua monta tuntia täysin äänettömässä ympäristössä tuijottamassa tyhjyyteen sanaakaan sanomatta, en juo alkoholia tai käytä muitakaan päihteitä, voin pysytellä kotona monta päivää poistumatta kertaakaan ulos, olen 25-vuotias eikä minulla ole peruskoulun jälkeistä koulutusta, en omista älypuhelinta ja se, etten meikkaa tai ole muutenkaan erityisen tarkka ulkonäöstäni.
Tuon perusteella voisi siis ajatella, että normaali on ihminen, joka on minun täysi vastakohtani. Suunnilleen näin olen kuullut väitettävänkin. Ihmisen pitäisi kuulemma olla sosiaalinen ja aktiivinen. Ei ole normaalia istua monta tuntia hiljaa tuijottamassa seinää, varsinkaan niin, ettei ympärillä tapahdu mitään muutakaan, kuten esimerkiksi kuulu musiikkia tai television ääntä. Ja ihminenhän on sekaisin, jos ei ulkoile joka päivä vähintään muutaman minuutin! Normaali ihminen juo vähintään muutaman oluen tai siiderin kerran viikossa viettäessään iltaa ystäviensä kanssa tai jos ei niin usein, niin edes silloin, kun on suuremmat bileet tiedossa. Ainakin tervetuliaismalja kuuluu jokaisen juoda. Yli 20-vuotiaan kuuluu olla työelämässä tai opiskella yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Kaikilla minun ikäisilläni on älypuhelin ja kyllähän naisen kuuluu meikata, ainakin silloin kun osallistuu juhliin.
Mitä kaikkea muuta olen kuullut normaaliuden olevan? Normaali ihminen jaksaa kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen hoitaa kotiaskareet, käydä harrastuksissa ja tavata ystäviään. Tai hän ainakin jaksaa työskennellä kahdeksan tuntia päivässä, jos sen jälkeen ei riitä energiaa muuhun. Hän on cis-sukupuolinen* heteroseksuaali ja mikäli hän on yli kolmekymppinen, on hän naimisissa ja hänellä on ainakin yksi lapsi tai ainakin tällainen elämä on hänellä suunnitelmissa. Normaalilla ihmisellä ei ole mitään sairautta, vammaa tai muutakaan toimintarajoitetta. Hän juo kahvia, ainakin kylässä, ja on ruokavalioltaan sekasyöjä. Normaali ihminen matkustaa ulkomaille kerran vuodessa, katsoo televisiota päivittäin ja kuuntelee musiikkia ainakin jonkin verran. Hän myös syö ainakin silloin tällöin epäterveellisesti, koska eihän kukaan voi loppuelämäkseen kieltäytyä karamelleista, sipseistä ynnä muista herkuista.
Minuun sopii edellä mainituista ominaisuuksista vain muutama, joten en todellakaan täytä normaalin ihmisen kriteerejä. Tosin en ole vielä kolmeakymmentä, joten minulla ei tarvitsekaan olla vielä lapsia eikä minun pidä olla naimisissakaan. Ja hei, ei kenenkään tarvitse, missään iässä!
Tunnetko sinä ketään, joka olisi juuri tällainen, kuin minulle on väitetty niin sanotun normaalin ihmisen olevan? Minä en ole tainnut koskaan tavata tuollaista henkilöä. Mitä siis voimme tästä päätellä? Normaalia ihmistä ei ole olemassakaan tai ainakin heitä on luultavasti todella vähän.
Normaali voi ihmisten mielestä olla myös jotain aivan muuta kuin edellä kuvailemani henkilö. Jos ihminen on luonteeltaan hyvin ekstrovertti*, hänelle saatetaan sanoa, ettei ole normaalia olla niin ylisosiaalinen ja että ihmisen kuuluu tulla toimeen myös yksin. Jos ihminen kaipaa paljon elämää ympärilleen, hän voi kuulla, että hänen pitäisi välillä rauhoittua ja osata olla tekemättä mitään. Jos ihmistä moititaan siitä, ettei hän juo koskaan alkoholia, niin kyllä siitäkin, että hän juo, vaikka juominen ei olisi lähelläkään alkoholismin tasoa. "Ei ole normaalia juoda sekä perjantaina että lauantaina. Jos on ihan pakko juoda, ota vain jompanakumpana päivänä, ja korkeintaan pari lasia viiniä." Ovatko meikkaamattomat naiset ainoita, jotka saavat osakseen ihmettelyä ja valitusta? Eivät todellakaan! Meikkaavat naiset kokevat sitä varmaan vähintään yhtä paljon. "Pitääkö sinun tunkea naamasi noin paljon kaikkea maalia? Mikset voi olla luonnollinen ja näyttää normaalilta?!"
Moni myös pitää ihmistä, joka jaksaa olla aktiivinen kokonaisen työpäivän jälkeen, pikemminkin epätavallisen energisenä kuin normaalina. Toisten mielestä hänen vireytensä on ihailtavaa, toiset taas näkevät hänet hulluna. Nykyään on myös paljon ihmisiä, jotka kannattavat lapsettomuutta ja pitävät avoliittoa naimisiin menoa luonnollisempana instituutiona. Joidenkin mielestä yhdessä asumisessa ylipäätään ei ole mitään järkeä, vaan parisuhde toimii paremmin, kun kummallakin on oma asunto. Osa ei kannata edes koko parisuhdetta vaan pitää vapaata sinkkuelämää normaalimpana vaihtoehtona. Jos mietimme tarkkaan, taitaa olla todella vähän ihmisiä, joilla ei olisi yhtään mitään poikkeavaa terveydentilassaan. Ihmisillä on mielenterveysongelmia, fyysisiä sairauksia, allergioita ja vaikka mitä. Voisi sanoa, että olet jopa ihmeellisen onnekas, jos sinulla ei ole mitään tällaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että erilaisiin diagnooseihin voisi suhtautua väheksyvästi sen vuoksi, että "kaikillahan on jotain". Tarkoitan tässä enemmänkin sitä, että usealla ihmisellä on jokin lievä sairaus, vamma tai muu vastaava, joka ei kuitenkaan ole suurena esteenä heidän elämässään.
Miten kellään normaalilla ihmisellä muka olisi varaa käydä ulkomailla joka vuosi? Moni sanoisi myös, ettei television katselu päivittäin ole kovin normaalia, vaan normaalimpaa olisi käyttää kaikki television äärellä viettämänsä aika vaikkapa ulkoilemiseen tai kotitöiden tekemiseen, tai läksyihin, jos olet opiskelija. Sinua voidaan pitää outona, jos et syö koskaan herkkuja, mutta yhtä lailla herkkujen syömistäkin pidetään epänormaalina. "Ei herkkuja syödä joka päivä, eikä joka viikkokaan kyllä tarvitsisi. Järkevä, normaali ihminen syö vain jouluna ja muina juhlapyhinä eikä vedä naamaansa silloinkaan kokonaista suklaalevyä ja sipsipussia. Yksi jäätelö riittää ihan hyvin."
Jälleen voimme tehdä tietynlaisen johtopäätöksen; normaalius voi olla mitä tahansa. Se riippuu siitä, keneltä kysyy.
Millainen minun mielestäni on normaali ihminen? Tämä riippuu aika paljon siitä, miten normaali määritellään. Toisaalta sanoisin, että ainakin suhteellisen normaaleja ovat kaikki, jotka eivät raiskaa tai käytä muutenkaan ketään seksuaalisesti hyväksi, ole väkivaltaisia muuten kuin puolustaessaan itseään tai toista henkilöä, varastele, kiusaa tai toteuta muita vastaavia tekoja. Mitä tulee aikaisempaan mainintaani siitä, että joidenkin mielestä on oltava hetero ja cis-sukupuoli ollakseen normaali, väittäisin tällaisten kommenttien laukojia myös varsin epänormaaleiksi. Homo- ja transfobia eivät ole normaalia, samoin kuin ei muukaan syrjintä, kuten rasismi ynnä muu sellainen. Jos normaali on jotain sellaista kuin tässä kirjoituksessa on aikaisemmin kuvailtu, silloin sanoisin, ettei normaalia ole olemassakaan. Normaali voi tarkoittaa myös samaa kuin enemmistö ja silloin normaalius riippuu paljon myös seurasta. Se, mikä yhdessä porukassa on normaalia, on jossain toisessa ryhmässä epänormaalia.
Sen lisäksi, että normaalius määritelmänä askarruttaa, olen itse pohtinut myös sitä, miksi tämä niin kutsuttu normaalius herättää ihmisissä niin voimakkaita tunteita. Toisille on tärkeää olla normaali keinolla millä hyvänsä, mitä se normi sitten ikinä onkaan, ja monille heistä on tärkeää myös se, että muutkin ihmiset ovat tavallisia. Näiden ihmisten ohella on myös henkilöitä, jotka kavahtavat normaaliutta ja haluavat vältellä sitä kaikin keinoin. Mistä tämä kaikki johtuu?
Jos olet normaali, sinulla on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet säästyä ilkeiltä kommenteilta ja muulta kiusaamiselta. Saat olla rauhassa, koska elämäntapaasi ei kummastella. Siksi moni haluaa olla mieluummin normaali kuin epänormaali. Miksi monille on tärkeää, että muutkin ihmiset ovat niin sanotusti normaaleja? Epänormaalius koetaan usein pelottavana ja näin ollen tavallisiin ihmisiin ei tarvitse suhtautua epäilevästi.
Mutta mikä syy joillakin ihmisillä on yrittää kaikin tavoin olla niin "erikoisia" kuin suinkin mahdollista? Joskus normaalius nähdään niin sanotusti virran mukana kulkemisena ja siten, että ihminen ei käytä omia aivojaan ja muodosta asioista omia näkemyksiään vaan seuraa kaikessa lammasmaisesti muita ihmisiä. Myös minä, huolimatta siitä, että minua on kutsuttu oudoksi, olen toisinaan saanut kommenttia myös siitä, että kuulun tai olen kuulunut joissain asioissa valtaväestöön. "Miksi sulla pitää olla sama suosikki kuin kaikilla muillakin? Etkö voi ajatella omilla aivoillasi ja valita ihan oman lempparin?" "Miksi katsot tällaisia massasarjoja? Etkö osaa itse etsiä jotain mielenkiintoisempia ohjelmia?" "Miksi toistat koko ajan kaikkea, mitä muut ovat jo sanoneet? Tuo välillä esiin omia ajatuksiasi!" (koulun ryhmätöissä, kun en vain voinut sille mitään, jos muut sattuivat olemaan kanssani samaa mieltä ja ehtivät kertoa näkemyksensä ennen minua). "Olisit mieluummin rohkea, suorapuheinen ja sanavalmis, erilainen mimmi, etkä tuollainen tylsä, tyypillinen hiljainen ja arka neiti."
Kumpi sitten on parempi, normaalius vai epänormaalius? Jos normaalilla tarkoitetaan valtaväestöä, ei minusta kumpikaan ole toista parempi tai huonompi. Näen kummatkin termit täysin neutraaleina. Normaali on jotain, mitä näemme paljon ja epänormaali taas sellaista, mitä emme näe yhtä usein. Ei se sen kummallisempaa ole. Koska normaalius on pitkälti kiinni myös ihmisten mielipiteistä, ei senkään vuoksi voi sanoa, että normaalius tai epänormaalius olisi toista parempi. Silloin vertailemme pikemminkin ihmisten mielipiteitä kuin varsinaista "normaaliutta" ja "epänormaaliutta".
Epänormaali ei tarkoita, että ihminen elää väärin ja on persoonaltaan vääränlainen. Hän elää vain omalla tavallaan ja on oma itsensä. Normaali ei tarkoita, ettei osaa käyttää aivojaan ja muodostaa omia mielipiteitään. Kyllä ihmiset voivat aidosti olla samaa mieltä ja pitää samoista asioista ilman, että kaiken takana on matkiminen ja virran mukana kulkeminen.
*Cis-sukupuolinen = henkilö, joka kokee olevansa juuri sitä sukupuolta, johon hänet syntyessään määritelty. Cis-nainen on naiseksi määritelty ja naiseksi itsensä kokeva henkilö ja cis-mies on mieheksi määritelty ja mieheksi itsensä kokeva henkilö. Cis-sukupuolisen vastakohta on transsukupuolinen eli ihminen, joka ei koe edustavansa sitä sukupuolta, johon hänet on luokiteltu.
*Ekstrovertti = henkilö, joka saa energiaa muiden ihmisten seurasta ja väsyy yksin olemisesta. Tämän ihmistyypin vastakohta on introvertti, joka taas saa energiaa yksin olosta ja väsyy sosiaalisissa tilanteissa. Näiden kahden välimuoto on ambivertti eli henkilö, joka tarvitsee piristyäkseen tasapainoisesti niin yksinäisyyttä kuin seuraakin.
