Monilla autismikirjon ihmisillä on jokin erityinen mielenkiinnon kohde, johon he keskittyvät todella intensiivisesti. Erityiskiinnostuksen kohteen, eli ekkon, parissa puuhailuun käytetään mieluusti kaikki mahdollinen aika niin, että muut asiat, jopa syöminen ja nukkuminen jäävät täysin sivuun. Omasta mielenkiinnon kohteesta halutaan löytää kaikki mahdollinen tieto. Se on autismikirjolaiselle kuin ravintoa ja happea, jota ilma ei voi elää. Se on iloa tuova ystävä.
Kaikki autismikirjon ihmiset eivät kuitenkaan paneudu erityismielenkiinnon kohteeseensa niin syvällisesti, että unohtavat syödä ja nukkua. Kaikilla ei myöskään ole erityistä mielenkiinnon kohdetta vaan osa kokee omat kiinnostuksensa aivan tavallisiksi harrastuksiksi.
Mikä sitten erottaa erityismielenkiinnon kohteen tavallisesta harrastuksesta? Tämä määritellään monin eri tavoin enkä itsekään tiedä, mikä olisi oikea määritelmä. Osa sanoo, että mielenkiinnon kohde on erityinen vain silloin, kun kiinnostus on äärimmäistä ja niin sanotusti liian pitkälle menevää, eli juuri silloin kun henkilö laiminlyö erityismielenkiintonsa kustannuksella kaikki muut asiat, kuten syömisen, nukkumisen ja peseytymisen. Toiset taas, esimerkiksi minä, määrittelevät erityismielenkiinnon kohteen siten, että siihen yksinkertaisesti keskitytään huomattavasti enemmän kuin "tavalliseen" harrastukseen. Kerron tarkemmin, kuinka itse asian koen. Minä olen kiinnostunut monista asioista. Mielenkiinnon kohteitani ovat autismikirjo, jooga, chinchillat, veganismi, terveys, psykologia, wicca, feminismi, henkinen kasvu ja itsensä kehittäminen. Näistä erityisiä mielenkiinnon kohteita ovat autismikirjo, jooga ja henkinen kasvu/itsensä kehittäminen. Chinchillat kuuluisivat myös ekkoihini, mutta ongelma tämän mielenkiinnon toteuttamisessa on se, että olen jo lukenut useaan kertaan kaikki chinchilla-aiheiset kirjat, jotka olen onnistunut saamaan käsiini enkä ole onnistunut löytämään uutta luettavaa, ja minulle ominaisin tapa toteuttaa ekkoani kun on siitä lukeminen.
Mikä tekee näistä kolmesta edellä mainituista asioista erityisiä mielenkiinnon kohteita muihin kiinnostuksiini verrattuna? Ne ovat sellaisia asioita, joista haluan oppia koko ajan uutta. Etsin aiheesta jatkuvasti uutta luettavaa ja hakeudun Facebook-ryhmiin, joissa voin keskustella aiheista muiden samanhenkisten kanssa tai seurata sivusta muiden keskustelua kasvattaakseni tietämystäni näistä asioista. Kirjoitan ekkoistani myös muistiinpanoja ja katson aiheisiin liittyviä videoita. Erityinen kiinnostus joogaan näkyy myös siinä, että ostan uuden jooga-aiheisen lehden aina kun satun sellaisen näkemään kaupassa ja lisäksi myös harrastan joogaa parhaimmillaan jopa kolme kertaa päivässä kaksi tuntia kerralla. Itsekin olen aina laiminlyönyt herkästi muita asioita erityismielenkiinnon kohteideni kustannuksella. Läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen viivästyi aikanaan niiden vuoksi ja toisinaan lintsasin koulusta sen vuoksi, että halusin mieluummin esimerkiksi katsoa lempianimaatioitani kuin yrittää opetella väkisin yhtälöitä tai juoksennella pitkin jalkapallokenttää tietämättä, mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä. Olen myös useasti jättänyt kaupassa käymisen, ruoanlaiton ja syömisen, sekä suihkussa käymisen väliin siksi, etten ole malttanut lopettaa kiinnostuksen kohteeni parissa puuhailua.
Veganismi, terveys, psykologia, wicca ja feminismi taas ovat asioita, jotka kiinnostavat, mutta joista minun ei kuitenkaan tarvitse jatkuvasti saada uutta tietoa. Luen aiheisiin liittyvät artikkelit ja toisinaan myös kirjoja, kun sellaisia tulee vastaan, mutta en aktiivisesti etsi niistä uutta opittavaa.
Yleinen käsitys autismikirjon henkilöiden erityismielenkiinnon kohteista on, että ne ovat hyvin asiapainotteisia ja että henkilö on kiinnostunut vain yhdestä, hyvin kapea-alaisesta asiasta. Omat kiinnostuksen kohteeni eivät esimerkiksi ole stereotyyppisen autistisia, koska olen kiinnostunut useammasta kuin yhdestä asiasta ja kiinnostukseni asioihin on laajempaa kuin se, että olisin kiinnostunut vaikkapa vain yhdestä tietystä joogatyylistä. Hyvin yleinen myytti on myös se, että autismikirjon ihminen ei voi olla kiinnostunut ihmisistä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä on paljon autisteja, joiden erityisenä kiinnostuksen kohteena on ihminen, kuten esimerkiksi joku julkisuuden henkilö. Autismikirjon henkilön ekko voi olla mitä tahansa. Se voi yhtä hyvin olla fysiikka kuin vaikkapa meikkaaminen tai siivoaminenkin.
Tietynlainen kapea-alaisuus ekkoissani kyllä tulee tai on ainakin aikaisemmin tullut esiin. Nuorempana erityiskiinnostuksen kohteitani olivat tietyt animaatiot ja sarjakuvat. Mielenkiintoni kyseisiä sarjoja kohtaan kapeni aina siten, että lopulta katsoin animaatioista ja luin sarjakuvista vain ne kohdat, joissa suosikkihahmoni esiintyi. Minulla oli usein myös yksi tietty lempivideo, jonka katsoin yhä uudestaan ja uudestaan jopa useamman kerran päivässä.
On myös eriäviä mielipiteitä siitä, voiko autismikirjon henkilön ekko vaihdella vai pysyykö se aina samana. Autismikirjon ihmiset itse ovat kertoneet asiasta erilaisia tarinoita, joten sen perusteella väitän itse, että erityismielenkiinnon kohde voi vaihtua usein tai pysyä samana koko elämän ajan, se on täysin yksilöllistä, niin kuin kaikki muutkin asiat autismin kirjolla. Itselläni kiinnostuksen kohde on vaihtunut monta kertaa, mutta on myös niitä ekkoja, jotka ovat pysyneet vuosia. Esimerkiksi autismikirjo on ollut suuri erityismielenkiinnon kohteeni siitä asti kun siihen tutustuin eli vuoden 2011 marraskuusta.
Moni autisimikirjolainen kokee uppoutumisen erityismielenkiinnon kohteisiin autismin parhaina ominaisuuksina. Myös minä kuulun tähän joukkoon. Koen, että elämäni olisi paljon tyhjempää, jos en kykenisi keskittymään joihinkin asioihin niin syvällisesti. On kuitenkin myös autisteja, joille erityiset mielenkiinnon kohteet tuntuvat elämää rajoittavilta pakkomielteiltä ja addiktioilta, joista haluttaisiin päästä eroon, mutta ei kyetä, koska jokin pakottaa palaamaan niihin aina uudestaan ja uudestaan. Itseänikin joskus hävetti se, että keskityin niin intensiivisesti johonkin tiettyyn asiaan ja yritin päästä mielenkiinnon kohteestani eroon, koska koin olevani tylsä ihminen, jolla ei ole mitään muuta elämää kuin se yksi, tietty harrastus. Kovasta yrittämisestä huolimatta jokin sisälläni kuitenkin aina veti minua harrastukseni pariin. En yksinkertaisesti voinut lopettaa sen ajattelemista, se todellakin oli minulle kuin addiktio. Luettuani autismikirjosta ymmärsin, mistä on kyse ja sen jälkeen opin olemaan ylpeä tästä ominaisuudestani.
Loppuun listaan vielä ekkoja, joita minulla on vuosien varrella ollut:
- marsut (ikävuodet 10-12)
- W.i.t.c.h. -sarjakuva (ikävuodet 11-15)
- Samara Morgan elokuvasta Ring (ikävuodet 12-15)
- astrologia (ikävuodet 16-17, asia kiinnostaa edelleen, mutta ei tällä hetkellä yhtä intensiivisesti)
- Ari Koivunen (ikävuodet 13-14)
- Hopeanuoli (japanilainen anime/manga) (9-vuotiaana ja myöhemmin uudestaan ikävuodet 13-19)
- Backstreet Boys (ikävuodet 15-16)
- Teenage Mutant Ninja Turtles (1980-1990-luvun piirrossarja, erityisesti suomeksi dubattuna) (ensin 9-vuotiaana, tosin katselin tuolloin vain yhtä videokasettia, joka meillä oli, ja myöhemmin ikävuodet 15-18)
- Matka maailman ympäri 80 päivässä ja erityisesti hahmot Komisario Fix ja Passepartout (ikävuodet 18-20)
- Sekai Ichi Hatsukoi (japanilainen anime/manga) (ikävuodet 18-19)
- Naruto (japanilainen anime/manga) ikävuodet) (18-19)
- Lucky Star (japanilainen anime/manga) (ikävuodet 18-19)
- Nemi -sarjakuva (ikävuodet 17-20, yhä suosikkisarjakuvani, mutta kiinnostus ei ole tällä hetkellä ekkomaista)
En ole varma, oliko minulla varsinaisia erityismielenkiinnon kohteita ennen marsuja. Pokemonit ja digimonit kiinnostivat paljon, mutta en muista, oliko mielenkiinto normaalia intensiivisempää. Samoin olen aina pitänyt Muumeista, mutta en osaa sanoa, onko kiinnostus niihinkään ollut koskaan erityisen syvällistä. Alle kouluikäisenä tunsin paljon lintuja, sieniä ja kaloja, mutta en tiedä, opinko tunnistamaan niitä muuten vain ilman sen kummempaa mielenkiintoa kyseisiä asioita kohtaan.
maanantai 13. toukokuuta 2019
lauantai 4. toukokuuta 2019
Autismikirjo ja sosiaalinen kanssakäyminen
Sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat ja sosiaalisen kommunikaation erilaisuus ovat eräitä autismikirjon tyypillisimpiä piirteitä. Aikaisemmissa kirjoituksissa olen jo kertonut omista oireistani ja piirteistäni aiheeseen liittyen, mutta tässä postauksessa keskityn kirjoittamaan aiheesta enemmän yleisesti, myös niistä ominaisuuksista, joita minulla itselläni ei ole.
Kehonkielen tulkinta ja sen käyttäminen
Monilla autismikirjon ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää ihmisten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä ja käyttää kehonkieltä itse. Osalla kehonkielen vaikeus näkyy ilmeiden ja eleiden täydellisenä puuttumisena toisilla taas eleet ja ilmeet ovat tilanteeseen sopimattomia. Henkilö saattaa esimerkiksi hymyillä silloin kun hänen olisi tarkoitus osoittaa surua, tai kuulostaa vihaiselta kun hän on tosi asiassa iloinen. Minun kehonkieleni ja äänensävyni tulkitaan usein väärin. Asperger-kirjailija ja -luennoitsija Paula Tilli näyttää iloiselta myös ollessaan surullinen. Moni AS-henkilö (AS = autsim spectrum tai Aspergerin syndrooma) kiinnittääkin enemmän huomiota sanalliseen kuin sanattomaan viestintään. Sen vuoksi autismikirjon ihmisille sattuu paljon väärinymmärryksiä sosiaalisissa tilanteissa, sillä suuri osa ihmisten viestinnästä perustuu eleisiin ja äänensävyihin.
Minä olen toisinaan täysin sokea ihmisten kehonkielelle, mutta joskus taas ylitulkitsen kaikkein hienovaraisimpiakin ilmeitä ja äänensävyn muutoksia. Joskus luen ihmisiä ihan oikein, mutta yleensä menen tulkintojeni kanssa aivan hakoteille.
Silmiin katsominen
Silmiin katsominen on vaikeaa useille autismikirjon ihmisille. Itselläni ei pääsääntöisesti ole koskaan ollut tässä asiassa suuria vaikeuksia lukuun ottamatta tilanteita, joissa toiselle ihmiselle jutteleminen jännittää tai tilanteita, joissa keskustelukumppani on liian lähellä minua ja tuijottaa silmiini herkeämättä. Olen toisaalta huomannut, että puhuessani itse en mielelläni katso silmiin, koska se vaikeuttaa keskittymistäni, varsinkin, jos kyseessä on jokin vakava asia, mutta kuunnellessani pidän yleensä katsekontaktin.
Autismikirjon henkilö ei katso silmiin yleensä siksi, että silloin hän ei kykene kuulemaan keskustelukumppanin puhetta. AS-ihmiset ovat usein hyvin yksikanavaisia eli yksi aisti ohjaa havainnointia ja ajattelua selvästi muita enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että jos autismikirjon henkilö katsoo toista ihmistä silmiin, hänen aivonsa ovat keskittyneet vastaanottamaan ainoastaan silmistä tulevaa informaatiota, jolloin kaikki mitä keskustelukumppani sanoo jää rekisteröimättä. Vaikka usein ajatellaan, että silmiin katsominen on merkki kuuntelemisesta, se ei välttämättä päde AS-ihmisten kohdalla. Jos haluat, että viestisi autismikirjon ihmiselle menee perille, älä vaadi häntä olemaan sinuun katsekontaktissa. Silloin kun autisti katsoo keskustelun aikana jotain aivan muuta kuin sinua, hän saattaa olla hyvinkin keskittynyt kaikkeen mitä sanot. Tämä ei tarkoita, etten itse kuuntelisi ihmistä silloin kun katson häntä silmiin, vaikka toisaalta minulla oli tapana huijata opettajat koulussa uskomaan, että kuuntelin heitä aina tosi tarkkaavaisesti kun katsoin heitä silmiin, vaikka oikeasti saatoin miettiä aivan muita asioita.
Osalla autismikirjon ihmisistä on ongelmana myös liiallinen tuijottaminen. Tämä piirre on minullakin ollut ainakin nuorempana. Minulle on pienestä asti opetettu katsekontaktin tärkeys keskustelussa, mikä johti siihen, että katsoin ihmisiä usein liian pitkään ja liian intensiivisesti. En osannut säädellä katsekontaktin määrää. Osalla autisteista ihmisten tuijottaminen voi olla yritys piilottaa sosiaalisen kommunikaation vaikeuksia.
Rivien väleistä lukeminen, kielikuvat, vitsit, ironia ja sarkasmi
Autismikirjon ihmiset tulkitsevat ihmisten puhetta usein kirjaimellisesti, jolloin esimerkiksi sarkasmi, kielikuvat ja vihjeet jäävät helposti huomaamatta. Jos tokaiset typerästi toimineelle AS-ihmiselle "Olipa hienosti tehty!" hän saattaa toistaa toimintansa kuvitellen tosissaan, että sinä vilpittömästi kehuit hänen tekoaan. Joitakin vuosia sitten juttelin tuntien ajan eräälle ihmiselle Aspergerin syndroomasta ja tämä henkilö kysyi minulta useaan kertaan, että eikö minua muka väsyttänyt, kun kello oli jo puolen yön ja tavallisesti menin nukkumaan viimeistään yhdeltätoista. Vastasin vain ettei väsyttänyt ja jatkoin luennointiani. Vasta kun vihdoin menin nukkumaan, sain kuulla, että kysymykset "Etkö ole jo väsynyt?" ja "Etkö halua mennä jo nukkumaan?" tarkoittivat oikeasti "Voisitko jo mennä nukkumaan? Olen todella väsynyt, enkä jaksa kuunnella juttujasi juuri nyt." Luulin, että henkilö ihan oikeasti ihmetteli vain sitä, miksi valvoin niin myöhään ilman mitään vihjailuja takana.
Olin vuoden alussa työssä oppimassa siivoojana. Ohjaajani antoi minulle kahdet kumihanskat ja sanoi, että voin käyttää toisia vessoissa ja toisia muissa tiloissa. Ajattelin, että voin käyttää, mutta minun ei tarvitse vaan saan käyttää vain toisia hanskoja kaikissa paikoissa tai olla käyttämättä hanskoja ollenkaan. Olin viikon tai kahden viikon ajan käyttänyt yhtä ja samaa hanskaparia kaikkialla, kun ohjaajani sai tietää asiasta ja järkyttyi. Hänen olisi pitänyt sanoa minulle selvästi "Käytä näitä hanskoja vessoissa ja näitä muualla.", niin olisin ymmärtänyt toimia oikein.
Autismikirjon ihminen saattaa luulla, että ilmaisu "maalata piruja seinille" tarkoittaa kirjaimellisesti pirujen kuvien maalaamista seinille eikä suinkaan sitä että odotetaan jotain pahaa tapahtuvaksi. Mustasukkaisuus voidaan käsittää kirjaimellisesti mustan värisinä sukkina jaloissa eikä tunnetilana.
Itse ymmärrän ainakin kaikkien käytetyimmät kielikuvat sekä ironiset ja sarkastiset ilmaisut. Kun joku toteaa sateisella säällä "Onpas ihana ilma", oletan hänen tarkoittavan aivan muuta kuin mitä hän sanoo, vaikka kyllähän joku voi oikeastikin pitää rankkasadetta miellyttävänä. Jos joku kertoo minulle tulleensa jostain asiasta niin vihaiseksi, että räjähti, en ala ihmetellä, kuinka kyseinen henkilö voi olla ilmielävänä ja yhtenä kappaleena, jos kerran räjähti. Luulen, että minulla on keskivertoa autismikirjon henkilöä parempi sarkasmin ja ironian taju, koska lapsuuden kodissani viljeltiin paljon sellaista huumoria. Silti ymmärrän itsekin monet asiat kirjaimellisesti, varsinkin, jos en tunne toista henkilöä hyvin ja ole siis näin ollen tietoinen hänen huumorintajustaan ja kommunikointityylistään tai jos henkilö käyttää sellaisia kielikuvia tai ironisia ilmaisuja, jotka eivät ole minulle tuttuja.
Muihin ihmisiin tutustuminen ja ystävyyssuhteiden luominen sekä ihmissuhteiden ylläpitäminen
Autismikirjon ihmisten voi olla vaikea sekä tutustua ihmisiin ja luoda ystävyyssuhteita että ylläpitää ihmissuhteita. Toisten taas on helppo tutustua ihmisiin pintapuolisesti, mutta syvempien ihmissuhteiden luominen on hankalampaa. Osa luo uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita helposti, mutta suhteiden ylläpitämisessä saattaa olla vaikeuksia. Jollekin taas ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, mutta kun syvä ystävyyssuhde on onnistuttu luomaan, vaalii AS-henkilö sitä uskollisesti ja aktiivisesti.
Jotkut autismikirjon ihmiset eivät edes halua tutustua uusiin ihmisiin. He ovat erakkoluonteita, yksinäisiä susia, jotka eivät kaipaa lainkaan ihmisiä elämäänsä. Osa taas kaipaa kovasti ystävää tai seurustelukumppania, mutta heidän sosiaaliset taitonsa eivät riita sellaisen saamiseen.
Nuorempana minulla oli vaikeuksia niin ihmissuhteiden luomisessa kuin niiden ylläpitämisessäkin. Nykyään tutustun ihmisiin ja myös luon ihmissuhteita melko helposti, mutta niiden ylläpitämisessä on vaikeuksia. Toisinaan en halua tai jaksa pitää ystäviini yhteyttä, koska olen liian väsynyt kommunikoimaan heidän kanssaan tai koska haluan vain yksinkertaisesti olla yksin. Joskus taas yhteydenotto ei vain tule mieleen, vaikka halua ja energiaa kavereiden tapaamisen tai heidän kanssaan keskustelemiseen edes puhelimessa saattaisi periaatteessa ollakin.
Etenkin internetin ja kirjeenvaihdon kautta minun on todella helppo tutustua ihmisiin, koska kirjallinen kommunikointi on minulle kaikkein helpointa. Selvä enemmistö kavereistani onkin sellaisia, joiden kanssa olen kirjeenvaihdossa tai joihin olen tutustunut netissä ja joita en ole kertaakaan tavannut oikeasti.
Keskusteleminen
Keskustelutilanteet ovat monille autismikirjon henkilöille hankalia. On vaikea tietää, mitä pitäisi sanoa, miten reagoida, millainen ele pitäisi tehdä, mitä toisen ilme tarkoitti, milloin on oma vuoro puhua, puhuuko liian vähän tai liikaa, puhuuko liian kovaa tai liian hiljaa ja niin edelleen.
Keskustelutilanteet ovat usein sitä vaikeampia, mitä enemmän tilanteessa on ihmisiä. Tämä on tuttua myös minulle. Yhden ihmisen kanssa kommunikointi sujuu minulta vielä suhteellisen hyvin, mutta kun paikalla on ihmisiä minun lisäkseni kaksi tai useampia, alkaa keskusteleminen olla jo vaikeampaa. On hankalaa pysyä mukana keskustelussa, kun äänessä on useampi ihminen. Ryhmässä kun vielä ihmiset puhuvat usein päällekkäin ja keskustelu hyppii asiasta toiseen, on tosi vaikea tietää, ketä pitäisi kuunnella ja pysyä kärryillä siitä, mistä puhutaan. Tämä sekä se, että ryhmässä on enemmän meteliä, väsyttää kovasti. Ääniyliherkkänä ihmisenä ärsyynnyn ja ahdistun esimerkiksi kovaäänisestä juttelemisesta ja nauramisesta.
Keskusteluissa stressaan myös siitä, osaanko vaikuttaa kiinnostuneelta siitä, mitä toinen ihminen sanoo ja osaanko reagoida oikein.
Autismikirjon vahvuudet sosiaalisessa kanssakäymisessä
Yleensä puhutaan siitä, mitä heikkouksia autismikirjon henkilöillä on sosiaalisessa kanssakäymisessä. Minun mielestäni monet autismikirjolle tyypilliset piirteet sosiaalisessa kommunikaatiossa voidaan myös nähdä vahvuuksina. Tässä listaan joitain näistä ominaisuuksista, jotka itse näen enemmän positiivisina kuin negatiivisina asioina:
Rehellisyys, tarkoittaa, mitä sanoo
Moni autismikirjon ihminen on hyvin rehellinen ja sanoo asiat suoraan, juuri niin kuin ne ovat. Tämä voi olla myös huono ominaisuus, sillä autismikirjolainen ei aina osaa kaunistella asioita tai värittää totuutta kohteliaisuussyistä, jolloin hän saattaa loukata toisia ihmisiä tahtomattaan, mutta rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta on myös paljon iloa. Kun ihminen sanoo asiat suoraan, muiden ei tarvitse arvailla hänen todellisia ajatuksiaan ja miettiä, tarkoittiko henkilö oikeasti sitä, mitä sanoi. Itse en ole erityisen suorapuheinen huolimatta siitä, että olen autismin kirjolla. Olen luonteeltani sellainen ihminen, etten haluaisi loukata ketään turhaan, joten saatan jättää totuuden kertomatta, mikäli sen sanominen ei ole mielestäni välttämätöntä. Jos en pidä henkilön vaatteista tai kampauksesta, minun ei mielestäni tarvitse kertoa sitä hänelle.
Viihtyy yksin, ei ole riippuvainen muiden seurasta
Usealle autismikirjon henkilölle yksin oleminen ei ole tuskaisaa vaan päinvastoin suuri nautinto. He eivät tylsisty, mikäli eivät pääse ihmisten seuraan eikä heidän tarvitse etsiä itselleen väkisin seuraa kenestä tahansa ihmisestä, kuten joidenkin ekstrovertimpien henkilöiden, jotka tuntevat tulevansa hulluiksi ilman jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Tämä tarkoittaa usein myös sitä, että jos autismikirjon ihminen hakeutuu seuraasi, hän todella viihtyy kanssasi eikä ole ystäväsi vain siksi, että ylipäätään saisi seuraa. Tässäkin kohdassa on muistettava autisimikirjon ihmisten erilaisuus ja se, että kaikki autistit eivät ole erakkoluonteita vaan osa on hyvinkin sosiaalisia ja seurankaipuisia.
Laatu korvaa määrän ihmissuhteissa
Autismikirjon ihmisen voi olla vaikea luoda ihmissuhteita. Hänellä ei ehkä ole sataa kaveria, mutta hänellä voi sen sijaan olla yksi tai muutama erittäin syvällinen, koko eliniän kestävä ystävyyssuhde.
Eri ikäiset ystävät
Olen havainnut, että autismikirjon ihmiset viihtyvät usein parhaiten joko itseään huomattavasti vanhempien tai nuorempien ihmisten kanssa. Itsellenikään ystävieni iällä ei ole koskaan ollut suuresti välillä. Lapsena ja nuorena viihdyin aikuisten seurassa ja toisaalta monet varsinaiset kaverini ja ystäväni olivat minua 3-5 vuotta nuorempia. Nykyään ystävieni ikähaarukka lienee noin 20-40 vuotta ja tulen mainiosti toimeen huomattavasti vanhempienkin kanssa. Esimerkiksi teini-ikäisenä kävin usein kahvilla silloisessa naapurissani asuvan yli 90-vuotiaan naisen luona. Välillä kävimme myös yhdessä kävelyllä, ja viihdyin hänen seurassaan aivan yhtä hyvin kuin omanikäisten ystävieni kanssa.
Tässä iässä ikäero ei ole enää aivan sama asia kuin lapsena ja teini-ikäisenä, sillä ero 15- ja 10-vuotiaan välillä on ainakin yleensä henkisesti paljon suurempi kuin ikäero 20- ja 30-vuotiaan välillä. Ainakaan itse en tunne olevani minua kymmenen vuotta vanhempia mitenkään erityisen paljon nuorempi. Toisaalta olen luokkatovereitani 7-8 vuotta vanhempi ja tunnen olevani heidänkin kanssaan suunnilleen saman ikäinen tai korkeintaan pari vuotta vanhempi.
Mitä iloa tai hyötyä sitten voi olla siitä, että viihtyy ihmisten kanssa, jotka ovat eri luokkaa kuin itse on? Eri ikäiset ihmiset voivat oppia toisiltaan paljon. Vanhempi henkilö voi opettaa nuoremmalle ystävälleen elämänviisautta ja vastaavasti oppia itse nuoremmalta ystävältään huolettomampaa ja leikkisämpää suhtautumista elämään. Molemmat opettavat toisilleen eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten sielunmaailmojen ymmärrystä. Vaikka autismikirjon ihmisten voi olla vaikea löytää itselleen ystäviä, uskon, että heillä voi toisaalta olla myös huomattavasti neurotyypillisiä ihmisiä monipuolisempi ystäväpiiri. Jotkut neurotyypilliset (ja jotkut autistitkin) ovat valitettavan ennakkoluuloisia itsensä kanssa eri ikäluokkaan kuuluvia ihmisiä kohtaan ja ajattelevat, että kavereiden pitäisi olla suunnilleen saman ikäisiä. Tässä tietenkin on ajatuksena se, että samaa ikäluokka olevilla ihmisillä on yleensä enemmän yhteistä keskenään, mutta jos suhtautuu ikään liian kapeakatseisesti, voi menettää monta potentiaalista ystävyyssuhdetta.
Listaan vielä Tony Attwoodin mainitsemia positiivisia piirteitä autismikirjon ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä:
- Vertaissuhteille on ominaista ehdoton uskollisuus ja moitteeton luotettavuus.
- Vapaus seksismistä, ikäsyrjinnästä tai rasismista; kyky kohdata muut vapaana ennakkoluuloista.
- Osaa ilmaista avoimesti mielipiteensä riippumatta sosiaalisesta kontekstista tai uskomuksista tai tarrautumatta henkilökohtaisiin uskomuksiin.
- Kyky seurata henkilökohtaista teoriaa tai näkökulmaa riippumatta vastakkaisista todisteista.
- Hakee seuraa ystävistä, jotka ovat innostuneita erikoisista kiinnostuksen kohteista ja aiheista.
- Tarkka yksityiskohtien taju. Kyky keskustella sellaisistakin aiheista, jotka eivät yleisesti kiinnosta.
- Kyky kuunnella ilman jatkuvaa tuomitsemista tai ennakko-oletuksia.
- Kiinnostunut ensisijaisesti vakavasta keskustelusta.
- Haluaa välttää ritualistista small talkia, sosiaalisia itsestäänselvyyksiä ja pinnallisuuksia.
- Etsii vilpittömiä, positiivisia ja aitoja ystäviä, joilla on välitön huumorintaju.
Lähde: http://assijorinat.blogspot.com/2013/09/aspergerin-positiiviset-diagnostiset.html
Kehonkielen tulkinta ja sen käyttäminen
Monilla autismikirjon ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää ihmisten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä ja käyttää kehonkieltä itse. Osalla kehonkielen vaikeus näkyy ilmeiden ja eleiden täydellisenä puuttumisena toisilla taas eleet ja ilmeet ovat tilanteeseen sopimattomia. Henkilö saattaa esimerkiksi hymyillä silloin kun hänen olisi tarkoitus osoittaa surua, tai kuulostaa vihaiselta kun hän on tosi asiassa iloinen. Minun kehonkieleni ja äänensävyni tulkitaan usein väärin. Asperger-kirjailija ja -luennoitsija Paula Tilli näyttää iloiselta myös ollessaan surullinen. Moni AS-henkilö (AS = autsim spectrum tai Aspergerin syndrooma) kiinnittääkin enemmän huomiota sanalliseen kuin sanattomaan viestintään. Sen vuoksi autismikirjon ihmisille sattuu paljon väärinymmärryksiä sosiaalisissa tilanteissa, sillä suuri osa ihmisten viestinnästä perustuu eleisiin ja äänensävyihin.
Minä olen toisinaan täysin sokea ihmisten kehonkielelle, mutta joskus taas ylitulkitsen kaikkein hienovaraisimpiakin ilmeitä ja äänensävyn muutoksia. Joskus luen ihmisiä ihan oikein, mutta yleensä menen tulkintojeni kanssa aivan hakoteille.
Silmiin katsominen
Silmiin katsominen on vaikeaa useille autismikirjon ihmisille. Itselläni ei pääsääntöisesti ole koskaan ollut tässä asiassa suuria vaikeuksia lukuun ottamatta tilanteita, joissa toiselle ihmiselle jutteleminen jännittää tai tilanteita, joissa keskustelukumppani on liian lähellä minua ja tuijottaa silmiini herkeämättä. Olen toisaalta huomannut, että puhuessani itse en mielelläni katso silmiin, koska se vaikeuttaa keskittymistäni, varsinkin, jos kyseessä on jokin vakava asia, mutta kuunnellessani pidän yleensä katsekontaktin.
Autismikirjon henkilö ei katso silmiin yleensä siksi, että silloin hän ei kykene kuulemaan keskustelukumppanin puhetta. AS-ihmiset ovat usein hyvin yksikanavaisia eli yksi aisti ohjaa havainnointia ja ajattelua selvästi muita enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että jos autismikirjon henkilö katsoo toista ihmistä silmiin, hänen aivonsa ovat keskittyneet vastaanottamaan ainoastaan silmistä tulevaa informaatiota, jolloin kaikki mitä keskustelukumppani sanoo jää rekisteröimättä. Vaikka usein ajatellaan, että silmiin katsominen on merkki kuuntelemisesta, se ei välttämättä päde AS-ihmisten kohdalla. Jos haluat, että viestisi autismikirjon ihmiselle menee perille, älä vaadi häntä olemaan sinuun katsekontaktissa. Silloin kun autisti katsoo keskustelun aikana jotain aivan muuta kuin sinua, hän saattaa olla hyvinkin keskittynyt kaikkeen mitä sanot. Tämä ei tarkoita, etten itse kuuntelisi ihmistä silloin kun katson häntä silmiin, vaikka toisaalta minulla oli tapana huijata opettajat koulussa uskomaan, että kuuntelin heitä aina tosi tarkkaavaisesti kun katsoin heitä silmiin, vaikka oikeasti saatoin miettiä aivan muita asioita.
Osalla autismikirjon ihmisistä on ongelmana myös liiallinen tuijottaminen. Tämä piirre on minullakin ollut ainakin nuorempana. Minulle on pienestä asti opetettu katsekontaktin tärkeys keskustelussa, mikä johti siihen, että katsoin ihmisiä usein liian pitkään ja liian intensiivisesti. En osannut säädellä katsekontaktin määrää. Osalla autisteista ihmisten tuijottaminen voi olla yritys piilottaa sosiaalisen kommunikaation vaikeuksia.
Rivien väleistä lukeminen, kielikuvat, vitsit, ironia ja sarkasmi
Autismikirjon ihmiset tulkitsevat ihmisten puhetta usein kirjaimellisesti, jolloin esimerkiksi sarkasmi, kielikuvat ja vihjeet jäävät helposti huomaamatta. Jos tokaiset typerästi toimineelle AS-ihmiselle "Olipa hienosti tehty!" hän saattaa toistaa toimintansa kuvitellen tosissaan, että sinä vilpittömästi kehuit hänen tekoaan. Joitakin vuosia sitten juttelin tuntien ajan eräälle ihmiselle Aspergerin syndroomasta ja tämä henkilö kysyi minulta useaan kertaan, että eikö minua muka väsyttänyt, kun kello oli jo puolen yön ja tavallisesti menin nukkumaan viimeistään yhdeltätoista. Vastasin vain ettei väsyttänyt ja jatkoin luennointiani. Vasta kun vihdoin menin nukkumaan, sain kuulla, että kysymykset "Etkö ole jo väsynyt?" ja "Etkö halua mennä jo nukkumaan?" tarkoittivat oikeasti "Voisitko jo mennä nukkumaan? Olen todella väsynyt, enkä jaksa kuunnella juttujasi juuri nyt." Luulin, että henkilö ihan oikeasti ihmetteli vain sitä, miksi valvoin niin myöhään ilman mitään vihjailuja takana.
Olin vuoden alussa työssä oppimassa siivoojana. Ohjaajani antoi minulle kahdet kumihanskat ja sanoi, että voin käyttää toisia vessoissa ja toisia muissa tiloissa. Ajattelin, että voin käyttää, mutta minun ei tarvitse vaan saan käyttää vain toisia hanskoja kaikissa paikoissa tai olla käyttämättä hanskoja ollenkaan. Olin viikon tai kahden viikon ajan käyttänyt yhtä ja samaa hanskaparia kaikkialla, kun ohjaajani sai tietää asiasta ja järkyttyi. Hänen olisi pitänyt sanoa minulle selvästi "Käytä näitä hanskoja vessoissa ja näitä muualla.", niin olisin ymmärtänyt toimia oikein.
Autismikirjon ihminen saattaa luulla, että ilmaisu "maalata piruja seinille" tarkoittaa kirjaimellisesti pirujen kuvien maalaamista seinille eikä suinkaan sitä että odotetaan jotain pahaa tapahtuvaksi. Mustasukkaisuus voidaan käsittää kirjaimellisesti mustan värisinä sukkina jaloissa eikä tunnetilana.
Itse ymmärrän ainakin kaikkien käytetyimmät kielikuvat sekä ironiset ja sarkastiset ilmaisut. Kun joku toteaa sateisella säällä "Onpas ihana ilma", oletan hänen tarkoittavan aivan muuta kuin mitä hän sanoo, vaikka kyllähän joku voi oikeastikin pitää rankkasadetta miellyttävänä. Jos joku kertoo minulle tulleensa jostain asiasta niin vihaiseksi, että räjähti, en ala ihmetellä, kuinka kyseinen henkilö voi olla ilmielävänä ja yhtenä kappaleena, jos kerran räjähti. Luulen, että minulla on keskivertoa autismikirjon henkilöä parempi sarkasmin ja ironian taju, koska lapsuuden kodissani viljeltiin paljon sellaista huumoria. Silti ymmärrän itsekin monet asiat kirjaimellisesti, varsinkin, jos en tunne toista henkilöä hyvin ja ole siis näin ollen tietoinen hänen huumorintajustaan ja kommunikointityylistään tai jos henkilö käyttää sellaisia kielikuvia tai ironisia ilmaisuja, jotka eivät ole minulle tuttuja.
Muihin ihmisiin tutustuminen ja ystävyyssuhteiden luominen sekä ihmissuhteiden ylläpitäminen
Autismikirjon ihmisten voi olla vaikea sekä tutustua ihmisiin ja luoda ystävyyssuhteita että ylläpitää ihmissuhteita. Toisten taas on helppo tutustua ihmisiin pintapuolisesti, mutta syvempien ihmissuhteiden luominen on hankalampaa. Osa luo uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita helposti, mutta suhteiden ylläpitämisessä saattaa olla vaikeuksia. Jollekin taas ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, mutta kun syvä ystävyyssuhde on onnistuttu luomaan, vaalii AS-henkilö sitä uskollisesti ja aktiivisesti.
Jotkut autismikirjon ihmiset eivät edes halua tutustua uusiin ihmisiin. He ovat erakkoluonteita, yksinäisiä susia, jotka eivät kaipaa lainkaan ihmisiä elämäänsä. Osa taas kaipaa kovasti ystävää tai seurustelukumppania, mutta heidän sosiaaliset taitonsa eivät riita sellaisen saamiseen.
Nuorempana minulla oli vaikeuksia niin ihmissuhteiden luomisessa kuin niiden ylläpitämisessäkin. Nykyään tutustun ihmisiin ja myös luon ihmissuhteita melko helposti, mutta niiden ylläpitämisessä on vaikeuksia. Toisinaan en halua tai jaksa pitää ystäviini yhteyttä, koska olen liian väsynyt kommunikoimaan heidän kanssaan tai koska haluan vain yksinkertaisesti olla yksin. Joskus taas yhteydenotto ei vain tule mieleen, vaikka halua ja energiaa kavereiden tapaamisen tai heidän kanssaan keskustelemiseen edes puhelimessa saattaisi periaatteessa ollakin.
Etenkin internetin ja kirjeenvaihdon kautta minun on todella helppo tutustua ihmisiin, koska kirjallinen kommunikointi on minulle kaikkein helpointa. Selvä enemmistö kavereistani onkin sellaisia, joiden kanssa olen kirjeenvaihdossa tai joihin olen tutustunut netissä ja joita en ole kertaakaan tavannut oikeasti.
Keskusteleminen
Keskustelutilanteet ovat monille autismikirjon henkilöille hankalia. On vaikea tietää, mitä pitäisi sanoa, miten reagoida, millainen ele pitäisi tehdä, mitä toisen ilme tarkoitti, milloin on oma vuoro puhua, puhuuko liian vähän tai liikaa, puhuuko liian kovaa tai liian hiljaa ja niin edelleen.
Keskustelutilanteet ovat usein sitä vaikeampia, mitä enemmän tilanteessa on ihmisiä. Tämä on tuttua myös minulle. Yhden ihmisen kanssa kommunikointi sujuu minulta vielä suhteellisen hyvin, mutta kun paikalla on ihmisiä minun lisäkseni kaksi tai useampia, alkaa keskusteleminen olla jo vaikeampaa. On hankalaa pysyä mukana keskustelussa, kun äänessä on useampi ihminen. Ryhmässä kun vielä ihmiset puhuvat usein päällekkäin ja keskustelu hyppii asiasta toiseen, on tosi vaikea tietää, ketä pitäisi kuunnella ja pysyä kärryillä siitä, mistä puhutaan. Tämä sekä se, että ryhmässä on enemmän meteliä, väsyttää kovasti. Ääniyliherkkänä ihmisenä ärsyynnyn ja ahdistun esimerkiksi kovaäänisestä juttelemisesta ja nauramisesta.
Keskusteluissa stressaan myös siitä, osaanko vaikuttaa kiinnostuneelta siitä, mitä toinen ihminen sanoo ja osaanko reagoida oikein.
Autismikirjon vahvuudet sosiaalisessa kanssakäymisessä
Yleensä puhutaan siitä, mitä heikkouksia autismikirjon henkilöillä on sosiaalisessa kanssakäymisessä. Minun mielestäni monet autismikirjolle tyypilliset piirteet sosiaalisessa kommunikaatiossa voidaan myös nähdä vahvuuksina. Tässä listaan joitain näistä ominaisuuksista, jotka itse näen enemmän positiivisina kuin negatiivisina asioina:
Rehellisyys, tarkoittaa, mitä sanoo
Moni autismikirjon ihminen on hyvin rehellinen ja sanoo asiat suoraan, juuri niin kuin ne ovat. Tämä voi olla myös huono ominaisuus, sillä autismikirjolainen ei aina osaa kaunistella asioita tai värittää totuutta kohteliaisuussyistä, jolloin hän saattaa loukata toisia ihmisiä tahtomattaan, mutta rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta on myös paljon iloa. Kun ihminen sanoo asiat suoraan, muiden ei tarvitse arvailla hänen todellisia ajatuksiaan ja miettiä, tarkoittiko henkilö oikeasti sitä, mitä sanoi. Itse en ole erityisen suorapuheinen huolimatta siitä, että olen autismin kirjolla. Olen luonteeltani sellainen ihminen, etten haluaisi loukata ketään turhaan, joten saatan jättää totuuden kertomatta, mikäli sen sanominen ei ole mielestäni välttämätöntä. Jos en pidä henkilön vaatteista tai kampauksesta, minun ei mielestäni tarvitse kertoa sitä hänelle.
Viihtyy yksin, ei ole riippuvainen muiden seurasta
Usealle autismikirjon henkilölle yksin oleminen ei ole tuskaisaa vaan päinvastoin suuri nautinto. He eivät tylsisty, mikäli eivät pääse ihmisten seuraan eikä heidän tarvitse etsiä itselleen väkisin seuraa kenestä tahansa ihmisestä, kuten joidenkin ekstrovertimpien henkilöiden, jotka tuntevat tulevansa hulluiksi ilman jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Tämä tarkoittaa usein myös sitä, että jos autismikirjon ihminen hakeutuu seuraasi, hän todella viihtyy kanssasi eikä ole ystäväsi vain siksi, että ylipäätään saisi seuraa. Tässäkin kohdassa on muistettava autisimikirjon ihmisten erilaisuus ja se, että kaikki autistit eivät ole erakkoluonteita vaan osa on hyvinkin sosiaalisia ja seurankaipuisia.
Laatu korvaa määrän ihmissuhteissa
Autismikirjon ihmisen voi olla vaikea luoda ihmissuhteita. Hänellä ei ehkä ole sataa kaveria, mutta hänellä voi sen sijaan olla yksi tai muutama erittäin syvällinen, koko eliniän kestävä ystävyyssuhde.
Eri ikäiset ystävät
Olen havainnut, että autismikirjon ihmiset viihtyvät usein parhaiten joko itseään huomattavasti vanhempien tai nuorempien ihmisten kanssa. Itsellenikään ystävieni iällä ei ole koskaan ollut suuresti välillä. Lapsena ja nuorena viihdyin aikuisten seurassa ja toisaalta monet varsinaiset kaverini ja ystäväni olivat minua 3-5 vuotta nuorempia. Nykyään ystävieni ikähaarukka lienee noin 20-40 vuotta ja tulen mainiosti toimeen huomattavasti vanhempienkin kanssa. Esimerkiksi teini-ikäisenä kävin usein kahvilla silloisessa naapurissani asuvan yli 90-vuotiaan naisen luona. Välillä kävimme myös yhdessä kävelyllä, ja viihdyin hänen seurassaan aivan yhtä hyvin kuin omanikäisten ystävieni kanssa.
Tässä iässä ikäero ei ole enää aivan sama asia kuin lapsena ja teini-ikäisenä, sillä ero 15- ja 10-vuotiaan välillä on ainakin yleensä henkisesti paljon suurempi kuin ikäero 20- ja 30-vuotiaan välillä. Ainakaan itse en tunne olevani minua kymmenen vuotta vanhempia mitenkään erityisen paljon nuorempi. Toisaalta olen luokkatovereitani 7-8 vuotta vanhempi ja tunnen olevani heidänkin kanssaan suunnilleen saman ikäinen tai korkeintaan pari vuotta vanhempi.
Mitä iloa tai hyötyä sitten voi olla siitä, että viihtyy ihmisten kanssa, jotka ovat eri luokkaa kuin itse on? Eri ikäiset ihmiset voivat oppia toisiltaan paljon. Vanhempi henkilö voi opettaa nuoremmalle ystävälleen elämänviisautta ja vastaavasti oppia itse nuoremmalta ystävältään huolettomampaa ja leikkisämpää suhtautumista elämään. Molemmat opettavat toisilleen eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten sielunmaailmojen ymmärrystä. Vaikka autismikirjon ihmisten voi olla vaikea löytää itselleen ystäviä, uskon, että heillä voi toisaalta olla myös huomattavasti neurotyypillisiä ihmisiä monipuolisempi ystäväpiiri. Jotkut neurotyypilliset (ja jotkut autistitkin) ovat valitettavan ennakkoluuloisia itsensä kanssa eri ikäluokkaan kuuluvia ihmisiä kohtaan ja ajattelevat, että kavereiden pitäisi olla suunnilleen saman ikäisiä. Tässä tietenkin on ajatuksena se, että samaa ikäluokka olevilla ihmisillä on yleensä enemmän yhteistä keskenään, mutta jos suhtautuu ikään liian kapeakatseisesti, voi menettää monta potentiaalista ystävyyssuhdetta.
Listaan vielä Tony Attwoodin mainitsemia positiivisia piirteitä autismikirjon ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä:
- Vertaissuhteille on ominaista ehdoton uskollisuus ja moitteeton luotettavuus.
- Vapaus seksismistä, ikäsyrjinnästä tai rasismista; kyky kohdata muut vapaana ennakkoluuloista.
- Osaa ilmaista avoimesti mielipiteensä riippumatta sosiaalisesta kontekstista tai uskomuksista tai tarrautumatta henkilökohtaisiin uskomuksiin.
- Kyky seurata henkilökohtaista teoriaa tai näkökulmaa riippumatta vastakkaisista todisteista.
- Hakee seuraa ystävistä, jotka ovat innostuneita erikoisista kiinnostuksen kohteista ja aiheista.
- Tarkka yksityiskohtien taju. Kyky keskustella sellaisistakin aiheista, jotka eivät yleisesti kiinnosta.
- Kyky kuunnella ilman jatkuvaa tuomitsemista tai ennakko-oletuksia.
- Kiinnostunut ensisijaisesti vakavasta keskustelusta.
- Haluaa välttää ritualistista small talkia, sosiaalisia itsestäänselvyyksiä ja pinnallisuuksia.
- Etsii vilpittömiä, positiivisia ja aitoja ystäviä, joilla on välitön huumorintaju.
Lähde: http://assijorinat.blogspot.com/2013/09/aspergerin-positiiviset-diagnostiset.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)