Sukupuolen moninaisuus

Sukupuoli merkitsee monille pitkälti sukuelimiä, mikä ei sinällään ihmetytä, kun ajattelee esimerkiksi, että vastasyntynyt vauva nimitetään tietyn sukupuolen edustajaksi pelkästään hänen sukuelimensä perusteella. 

Sukupuoli voi kuitenkin olla paljon muutakin kuin sukuelin. Se voi olla sitä, miten ilmaisemme itseämme ulkoisesti ja sitä, mitä koemme olevamme sisäisesti. Toisille sukupuoli on tärkeä osa identiteettiä ja joillekuille se ei merkitse mitään. Tapoja kokea sukupuoli on varmasti yhtä monta kuin on ihmisiäkin. 

Nainen ja mies eivät ole ainoat olemassa olevat sukupuolet. Niin kutsuttuja biologisia, eli kehon ominaisuuksien perusteella määriteltäviä sukupuolia, on miehen ja naisen lisäksi näiden kahden erilaisia yhdistelmiä, eli intersukupuoliset. Biologisen sukupuolikäsityksen lisäksi on olemassa sukupuoli-identiteetti, eli sisäinen kokemus omasta sukupuolesta, joka voi olla esimerkiksi nainen, mies, nämä kaksi yhtä aikaa tai jotain täysin muuta. 

Itse olen sukupuoleltani genderfluidi, eli muuttuva sukupuoli. Tämä tarkoittaa omalla kohdallani esimerkiksi sitä, että yhtenä hetkenä olen sukupuoleton, toisena nainen, joskus olen naisen ja sukupuolettoman sekoitus ja toisinaan olen demimaskuliini. Genderfluidin lisäksi nimitän itseäni naiseksi sekä toisinaan deminaiseksi tai agender feminiiniksi. 

Naiseus merkitsee minulle omalla kohdallani enimmäkseen tiettyjä, kehollisia ominaisuuksia, joiden vuoksi näyttäydyn useimmille ihmisille naissukupuolen edustajana. Genderfluidius taas on ulkoisista tekijöistä riippumaton osa persoonaani. 

Kun synnyin, minut määritettiin tytöksi. Asia ei ole koskaan vaivannut minua suuresti, mutta jo lapsuudesta tai varhaisnuoruudesta asti sisälläni on ollut selittämätön tunne siitä, että nainen ei ole täysin oikea sana kuvaamaan sukupuoltani. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut olevani mieskään. Ennen 18 vuoden ikää en tiennyt muista sukupuolista kuin miehestä ja naisesta, joten oman sukupuolen ymmärtäminen oli hyvin vaikeaa, kun oli valittava kahden, itselleen sopimattoman vaihtoehdon väliltä. 

Täysi-ikäisenä tutustuin sukupuolen moninaisuuteen ja löysin termin sukupuolineutraali kuvaamaan sukupuoli-identiteettiäni. Yhteiskunnan binäärikeskeisyyden ja biologisen sukupuolen painottamisen vuoksi minun oli kuitenkin vaikea kutsua itseäni sukupuolineutraaliksi tarkentamatta olevani biologisesti nainen. Asiaa hankaloitti myös se, että monet muut (niistä harvoista, joille sukupuolestani puhuin) eivät ymmärtäneet kokemustani ja halusivat saada minut vakuuttuneeksi siitä, että olen täysin nainen. Naiseuttani perusteltiin kehollisten ominaisuuksieni lisäksi persoonallisuuden piirteilläni, elekielelläni ja puhetyylilläni. Luulin, että ollakseen sukupuoleltaan muu kuin se, mikä syntymässä on määritelty, ihmisellä tulee olla useita, vastakkaiselle sukupuolelle (naisista ja miehistä puhuttaessa) tyypillisiksi miellettyjä piirteitä ja koska omalla kohdallani ei ilmeisesti näin ollut, päätin yrittää unohtaa nonbinäärisyyteni. 

Vaikka pitkään ajattelin tai yritin ajatella, että olen nainen, koska minulla on niin sanotusti naisen keho ja muut näkevät minut naisena, ei sisäinen nonbinäärisyyteni kadonnut minnekään. Joskus olin nainen myös sisäisesti, mutta toisinaan taas olin jotain muuta ja välillä minulla ei ollut sukupuolta ollenkaan. Silloin tällöin sukupuoleni oli jossain määrin maskuliininen, mutta enimmäkseen olen aina liukunut naisen ja nonbinäärin välillä. Sukupuoleni ei ole koskaan ollut mies. Tämä oli yksi syy sille, että yritin olla huomioimatta kokemuksiani, sillä ajattelin, että jos olen naisoletettu, jonka sukupuoli-identiteetti ei ole koskaan mies, mutta ainakin toisinaan nainen, on minun silloin ikään kuin pakko kutsua itseäni naiseksi. Pelkäsin, että liittämällä itseni osaksi sukupuolivähemmistöä tekisin vahinkoa henkilöille, jotka missään tapauksessa eivät edusta syntymässä merkittyä sukupuoltaan. 

Mitkä tekijät ovat saanet minut kyseenalaistamaan syntymässä määritetyn sukupuoleni? Tähän kysymykseen minulla ei ole muuta vastausta kuin sisäinen kokemus, jota en osaa tarkemmin perustella. Nuorempana asiaan on osaltaan vaikuttanut kapea-alainen naiskuva, mutta kokemukseni ei ole muuttunut siitäkään huolimatta, että nykyään miellän vain hyvin harvat ominaisuudet pääasiassa feminiinisiksi tai maskuliinisiksi. Myös se, ettei minulla ollut konkreettisia perusteita muunsukupuolisuudelleni, sai minut kuvittelemaan, etten voi nimittää sukupuoltani miksikään muuksi kuin siksi, joksi se on syntymässä määritelty, sillä aikaisemmin minusta vaikutti siltä, että ihmisillä oli selkeät syyt kokea syntymässään oletettu sukupuolensa toisin. Näitä syitä näyttivät olevan esimerkiksi voimakas vastenmielisyys asioihin, joiden tavallisesti ajateltiin oman (biologisen) sukupuolen edustajia kiinnostavan, taipumus kokea itsensä ulkopuoliseksi oman sukupuolen edustajien keskuudessa sekä ulkoiset ominaisuudet ja/tai sisäiset luonteenpiirteet, joita stereotyyppisesti pidetään omalle sukupuolelle epätyypillisinä. 

Mikään edellä mainituista seikoista ei pidä minun kohdallani ainakaan täysin paikkansa. On monia tai ainakin muutamia sellaisia, usein feminiinisiksi miellettyjä harrastuksia, jotka eivät kiinnosta minua, mutta samaan aikaan suurin osa mielenkiinnon kohteistani lienee keskimääräisesti enemmän naisten kuin miesten suosiossa. Tunnen oloni usein ulkopuoliseksi naisten, mutta niin myös miesten kanssa. Ulkopuolisuuden tunteeseen vaikuttavat omalla kohdallani enemmän seurassani olevien ihmisten luonteet, aiheet, joita seurueessa käsitellään ja muista seikoista peräisin oleva kyvyttömyys päästä yhteyteen toisten ihmisten kanssa (autismi? ulkopuolisuuden tunnelukko? kiusaamistraumat? introverttiys?) kuin kanssani olevien henkilöiden sukupuoli. Yhdessä naisseurueessa voin tuntea olevani kuin kotonani ja toisten naisoletettujen kanssa olo taas tuntuu siltä kuin yrittäisi kommunikoida vieraalla kielellä ja sama vaihtelu pätee miesoletettujen kohdalla. Kehittymiseni lapsesta aikuiseksi tapahtui niin kuin sen naisoletetun kohdalla odotetaan tapahtuvan eikä kehoni ole havaittu poikkeavan tyypillisestä, naiseksi määritellyn henkilön vartalosta. 

Yksi seikka, joka teki omiin kokemuksiini luottamisen haasteelliseksi, oli se, että aikaisemmin minulla oli kuva, että ihmiset, joilla on ristiriita ulkoisesti määritellyn sukupuolensa ja sisäisen sukupuolensa välillä, ovat käytännössä aina olleet tästä asiasta tietoisia, kun taas itse aloin hahmottaa omaa muunsukupuolisuuttani vähitellen vasta 8-13 ikävuosien välillä ja tästäkin asian täydelliseen sisäistämiseen vei useita vuosia, yli 20-vuotiaaksi asti. Myöhemmin olen kuitenkin tavannut sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat vasta keski-ikäisinä havainneet, etteivät edusta sukupuolta, johon heidät on syntymässä määritelty. 

Muistaakseni tutustuin parisen vuotta sitten demisukupuolisuuteen, joka kuvasi tuolloin täydellisesti omaa sukupuoltani. Demisukupuolinen on henkilö, joka on osittain mutta ei täysin tietyn sukupuolen edustaja. Demigirl on osittain mutta ei kokonaan tyttö/nainen, demiboy on osittain mutta ei kokonaan poika/mies, demiagender on osittain mutta ei kokonaan sukupuoleton ja niin edelleen. Demimaskuliini, jonka aiemmin mainitsin yhdeksi sukupuolekseni, merkitsee osittaista maskuliinisuutta. Se voi olla tai olla olematta synonyymi demipojan/demimiehen kanssa ja esimerkiksi minulle se on oma terminsä. Olin iloinen saadessani tietää, että myös minun sukupuolelleni on nimi. 

Demigirl tai deminainen sopii yhä kuvaamaan sukupuoltani, mutta ymmärrettyäni, miten monimuotoinen ja vaihteleva sukupuoleni on, koen genderfluidin olevan sille kaikkein todenmukaisin määritelmä. Myös nainen on omalla tavallaan oikea nimitys, mutta kutsuessani itseäni naiseksi, puhun lähinnä kehollisista ominaisuuksistani ja virallisiin papereihini merkitystä sukupuolesta. Nainen on myös helpoin termi tilanteissa, joissa en koe olevani valmis esimerkiksi ihmettelyihin, mahdolliseen väittelyyn siitä, onko sukupuoli henkilön itsensä vai muiden ihmisten määriteltävissä tai rasittavaan inttämiseen siitä, kuinka maailmassa muka ei ole muita sukupuolia kuin mies ja nainen. 

Olen pohtinut myös, ovatko muunsukupuolisuuden kokemukseni yhä peräisin kapeasta sukupuolikäsityksestä (vaikka omasta mielestäni näen sukupuolen nykyään huomattavasti laajemmin kuin joskus muinoin) tai mikä pahempaa, mahdollisesti tiedostamattomasta, sisäisestä misogyniasta, eli naisvihasta. Onko minulla alitajuinen käsitys, että naiseus ja miehuus ovat ahtaita muotteja, joihin en tahdo itseäni tungettavan ja siksi määrittelen itseni mieluummin genderfluidiksi tai nonbinääriksi? Yhteiskunnassamme on kautta historian mielletty monet positiivisina pidetyt ominaisuudet maskuliinisiksi ja useat negatiivisiksi mielletyt piirteet taas on nähty feminiinisinä. Tällainen ajattelu on saanut monessa naisessa ja naisoletetussa aikaan tarpeen korostaa omia, yleisesti maskuliinisiksi koettuja ominaisuuksia ja pyrkiä kohti niin kutsutusti miesmäisempää mentaliteettia ja käyttäytymistä. Menneisyyttä muistellessani huomaan itsekin ajatelleeni, puhuneeni ja käyttäytyneeni toisinaan misogynisesti. Nämä naisvihamieliset hetket ovat peräisin juuri, usein jo lapsuudessa, sisäistetyistä käsityksistä, joiden mukaan feminiinisyys on huono ja maskuliinisuus taas hyvä asia. Aikana, jolloin feminismi ei vielä ollut minulle tuttu käsite enkä tuntenut historiaa senkään verran kuin nykyään, luulin myös, että naisoletettuna minun kuuluu suosia miehiä naisten kustannuksella, koska muuten olisin leuhka, joka pitää itseään ja kaltaisiaan muita ihmisiä parempana. 

Yksi tekijä sisäiselle misogynialleni on ollut myös muiden ihmisten toimesta tapahtuva sukupuoleni mitätöiminen naisoletetun olemukseni perusteella. Olin aikanaan katkera feminiinisiksi pidetyille ominaisuuksilleni, koska ne olivat näkemykseni mukaan syy sille, ettei minua voi tunnustaa nonbinääriksi. Myös autistisuuteni on loukkaavasti kyseenalaistettu sen vuoksi, etten, joidenkin ihmisten mielestä, vaikuta sopivan sanontaan, jonka mukaan autististen naisten aivot ovat keskivertoa, neurotyypillistä naista maskuliinisemmat.

Maailmanlaajuisen naisvihan tiedostaminen sai minut aikaisemmin häpeämään sukupuoli-identiteettiäni. Minusta tuntui osittain pahalta, etten kyennyt täysin rehellisesti pitämään itseäni naisena maailmassa, jossa feminiinisyyttä tulisi tasa-arvon lisäämiseksi nimenomaan nostaa esiin ja voimistaa. 

Nykyään väitän selättäneeni sisäisen misogynistini ainakin suurimmaksi osaksi. Tahtoisin sanoa kukistaneeni sen kokonaan, mutta en uskalla siinä pelossa, että valehtelisin, koska olen kuullut väitteen, että hyvin suuri osa meistä, ehkä peräti lähes jokainen, kantaisi sisällään vähintään pientä määrää naisvihaa. Niin pahalta kuin se tuntuukin, en voi olla huomioimatta sitä mahdollisuutta, että väite saattaa olla totta, kun tiedän, miten paljon yhä kuulee misogynisiä kommentteja, myös naisten suusta. 

Vaikka ahtaat sukupuolinormit ja naisviha ovat saattaneet aikanaan vaikuttaa sisäiseen sukupuoleeni, ei näillä asioilla enää ole mitään tekemistä nonbinäärisyyteni kanssa. Toki en tiedosta, jos nämä asiat yhä vaikuttavat minuun alitajuisesti, mutta olen havainnut, että irtipääsy omien, feminiinisiksi miellettyjen ominaisuuksien häpeämisestä ja oman sukupuolikirjoni naisosien korostaminen ei ole häivyttänyt muunsukupuolisia osiani vaan päinvastoin tuonut niitäkin entistä vahvemmin esiin. 

Mietin myös, puuttuuko sukupuolestani oikeasti miesosa (joka ei ole osittain nainen tai sukupuoleton) vai onko se vain piilossa minulle tiukasti liimatun naisoletetun roolin takana. Onko minun vaikea tunnistaa sisäistä miestäni, koska olen lapsesta asti kuullut olevani tyttö, nainen, pojan ja miehen vastakohta? 

Sillä, minkä sukupuolen edustajana muut minut näkevät, ei ole minulle merkitystä vaan tieto omasta genderfluidisuudestani on merkityksellinen ainoastaan minulle itselleni. Suurin osa pitänee minua naisena ja se sopii minulle, mutta minut saa yhtä hyvin nähdä myös minkä tahansa muun sukupuolen edustajana. Minua saa kutsua millä tahansa sukupuolittuneilla termeillä, sekä feminiinisillä että maskuliinisilla, samoin kuin neutraaleillakin nimityksillä, niin kauan kuin kyseiset sanat eivät ole loukkaavaksi tarkoitettuja. Vaadin kuitenkin, ettei minulta pyritä kieltämään omaa kokemustani. Hyväksyn, että jotkut eivät yksinkertaisesti kykene näkemään minua muuna kuin naisena, mutta se, että olen jonkun muun mielestä nainen, ei tarkoita, että minun itseni pitäisi ajatella samoin. Sinun ei tarvitse nähdä minua genderfluidina, muunsukupuolisena, sukupuolettomana yms., mutta sinulla ei myöskään ole oikeutta vähätellä minun kokemustani tai yrittää muuttaa sitä toiseksi. 

Se, millainen on naiskeho ja millainen taas miehen keho, ei myöskään ole niin yksiselitteistä kuin moni ajattelee. Biologisessa sukupuolessa ei ole kysymys ainoastaan sukuelimistä vaan myös sukupuolikromosomeista, sukupuolihormoneista ja sukurauhasista. Biologiseen naiseuteen liitetään esimerkiksi vulva, munasarjat, XX-kromosomisto ja estrogeeni. Biologiseen miehuuteen taas yhdistetään muun muassa penis, kivekset, XY-kromosomisto ja testosteroni. Mikäli sukupuoli tulisi määritellä ainoastaan kehollisten ominaisuuksien perusteella ja mies ja nainen olisivat ainoat vaihtoehdot, minkä sukupuolen edustaja olisi henkilö, jolla on XX-kromosomisto ja penis? Mitä sukupuolta olisi tässä tapauksessa ulkoiselta olemukseltaan pääasiassa naisoletettu, jonka keho kuitenkin tuottaa testosteronia keskimääräistä, biologista naista enemmän? Onko henkilö, jolla on peniksen ja kivesten lisäksi kohtu ja munajohtimet nainen vai mies? 

Samoin emme voi liimata yhtä sukupuolta tiettyyn käyttäytymismallistoon, elekieleen tai puhetapaan. Ei ole olemassa luonteenpiirteitä tai harrastuksia, jotka esiintyisivät ainoastaan jonkin tietyn sukupuolen edustajilla. Persoonallisuus ei siis ole syy kyseenalaistaa henkilön sukupuoli-identiteettiä yhtään sen enempää kuin ulkoinen olemuskaan. "Trans women don't owe you femininity. Trans men don't owe you masculinity. Nonbinary people don't owe you androgyny." Muistakaa se! 

Miten itse koen omat sukupuoleni? Naiseuttani avasin jo aiemmin, mutta entä muut osani? Sukupuolettomana minulta yksinkertaisesti puuttuu sukupuoli kun taas naisen ja sukupuolettoman yhdistelmänä voin olla esimerkiksi agender (eli sukupuoleton) feminiinisillä vivahteilla tai osittain, mutta en täysin nainen, olematta kuitenkaan mies. Demimaskuliinina olen sukupuoleton, nainen tai näiden kahden sekoitus maskuliinisilla vivahteilla. Sama tekijä, joka yhtenä hetkenä nostaa minusta esiin naisen, saattaakin toisessa tilanteessa vahvistaa maskuliinisia osiani ja asia, joka tänään pyyhkii kaikki sukupuoleni pois voikin huomenna voimistaa jokaista niistä. Sen vuoksi en voi tarkentaa, mitkä seikat tekevät minusta sukupuolettoman, mikä saa minusta nousemaan esiin naisen ja mitkä asiat muovaavat minusta demimaskuliinin, sillä sellaisia, yksiselitteisiä tekijöitä ei ole olemassa. Se mikä juuri nyt on minulle feminiinistä, saattoi eilen merkitä minulle maskuliinisuutta ja huomenna sama asia ei ehkä ole minulle kumpaakaan. Tämä on minun kokemukseni sukupuolesta, sukupuolettomuudesta, feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta ja jollakulla toisella voi olla täysin erilainen kokemus.

Osa ihmettelee, miksi sukupuolella pitäisi olla lainkaan syvällisempi merkitys kuin se, minkä sukuelimen henkilö omistaa. Miksi naiseuden pitäisi tarkoittaa mitään muuta kuin pimppiä omistavaa ihmistä tai miksi miehelle pitäisi olla jokin muu merkitys kuin henkilö, jolla on pippeli? Niiden ei pidäkään tarkoittaa yhtään mitään muuta kenellekään, joka kyseisille sanoille ei omalla kohdallaan halua luoda muuta merkitystä, mutta yhtä oikeita ovat niiden ihmisten näkemykset, joille kyseisillä termeillä on syvempi merkitys. Minulle sukupuoli on ennen kaikkea oma, sisäinen kokemukseni.

Lopuksi huomautan, etten jaksa ottaa vastaan kommenttia siitä, kuinka sinä mahdollisesti inhoat ihmisten tyyliä kategorisoida itsensä erilaisiin lokeroihin. Jos sinua kiinnostaa, miksi minä haluan lokeroida itseni genderfluidiksi, deminaiseksi tai johonkin muuhun kategoriaan, lue vaikka alla oleva, itsensä luokittelua käsittelevä kirjoitukseni:

https://omalaatuinenautismi.blogspot.com/2020/05/itsensa-luokittelun-vastustaminen.html

Lisää luettavaa:

Lista erilaisista sukupuoli-identiteeteistä: https://gender.wikia.org/wiki/Category:Gender_Identities

Intersukupuolisuudesta: https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/intersukupuolinen-keho/

Biologisen sukupuolen määrittelyn vaikeudesta: https://suomenkuvalehti.fi/tarinoitatieteesta/sukupuolten-biologia-on-monimutkainen-juttu/

Termien selityksiä:

binäärikeskeinen: tällä tarkoitan sitä, miten yhteiskunnan ajatellaan koostuvan ainoastaan nais- ja miessukupuolista

nonbinääri: binäärisen sukupuolijaottelun ulkopuolella oleva, eli ei mies eikä nainen