Frozen - kiintymyssuhteet, tunnetaidot ja autismikirjo

Frozen on Walt Disney Animation Studiosin tuottama ja Walt Disney Picturesin julkaisema vuonna 2013 ilmestynyt animaatioelokuva, jonka pääosassa esiintyvät kuninkaalliset siskokset, Elsa ja Anna. Elokuva sai jatko-osan, Frozen 2, vuonna 2019. Frozenien teemoja ovat muun muassa sisaruus, rakkaus, rohkeus ja oman paikkansa löytäminen mutta elokuvien voi havaita käsittelevän myös kiintymyssuhdemalleja ja tunnetaitoja ja niissä voi nähdä jopa viitteitä autismiin. Tämä kirjoitus käsittelee Frozeneita erityisesti kiintymyssuhdeteorian, tunnetaitojen ja autismin näkökulmasta. Mikäli ei ole elokuvia katsonut, kannattaa varautua mahdollisiin juonipaljastuksiin.

 

Ensimmäisen Frozen -elokuvan alussa isosisko Elsa ja pikkusisko Anna ovat lapsia. Elsalla on taikavoimia, joiden avulla hän kykenee luomaan ja hallitsemaan jäätä ja lunta. Lapsena hän käyttää voimiaan usein leikkiessään Annan kanssa ja elokuvassa näemme, kuinka Elsa onnistuu vahingossa jäädyttämään Annan leikin tiimellyksessä. Annan parantaa peikkopappa, joka samalla saa Annan unohtamaan Elsan taikavoimat. Elsan ja Annan vanhemmat päätyvät eristämään siskokset toisistaan, jotta Elsan voimat eivät enää vahingoittaisi Annaa. Myös linnan portit suljetaan, ettei kukaan pääsisi näkemään Elsan taikaa.

 Elsa oppii, että välttääkseen taikansa esiin tulemisen hänen tulee kieltää itseltään tunteiden tunteminen. Tämän sekä Annasta eristämisen voi havaita kehittävän Elsalle välttelevän kiintymyssuhdemallin. Välttelevästi kiintynyt henkilö pyrkii välttämään tunteiden ilmaisua ja pysymään erossa läheisistä ihmissuhteista. Hän näyttäytyy korostuneen itsenäisenä henkilönä, joka ei luota kehenkään muuhun kuin itseensä. Välttelevästi kiintyvä henkilö uskoo, ettei hän tarvitse elämäänsä läheisiä ihmissuhteita, mutta todellisuudessa kysymys on usein läheisiin suhteisiin liittyvistä peloista, joilta pyritään suojautumaan eristäytymällä muista. Yksi esimerkki Elsan välttelevästä kiintymystyylistä ensimmäisessä Frozen -elokuvassa on Elsan loihtima jääpalatsi, jonne hän ei tahdo päästää ketään muuta. Yksin palatsissaan hän uskoo olevansa vapaa. Jatko-osassa kohtaamme Elsassa tyypillisen välttelevästi kiintyvän ihmisen kohtauksessa, jossa Elsa kieltäytyy ottamasta Annaa ja luomaansa Olaf-lumiukkoa mukaansa selvittämään, kenen laulu häntä kutsuu ja mistä hänen taikansa on peräisin.

 Annan taas, joka ei tiedä todellista syytä sille, että Elsa lakkasi olemasta kontaktissa häneen vaan luulee isosiskon hylänneen hänet silkkaa kylmyyttään, voi nähdä kasvaneen takertuvasti kiintyneeksi nuoreksi. Takertuvasti kiintynyt henkilö hakee läheisyyttä takertuvasti ja ilmaisee tunteitaan vuolaasti. Hän pelkää voimakkaasti hylätyksi tulemista ja ahdistuu herkästi, jos läheinen ihminen ei ole aina saatavilla. Takertuvasti kiintyvä on taipuvainen ylianalysoimaan läheisten ihmisten sanoja ja käytöstä ja keksimään syitä epäillä toisen luotettavuutta. Ensimmäisessä Frozenissa Anna on valmis menemään naimisiin miehen, prinssi Hansin, kanssa, jonka hän on vasta tavannut. Takertuvasti kiintyneet janoavat läheisiä ihmissuhteita niin voimakkaasti, että heille on tyypillistä ryhtyä vakavaan parisuhteeseen vain lyhyen ajan tuntemisen jälkeen. Takertuvaa kiintymystyyliä Annassa voimme nähdä myös kakkososassa, jossa Annan poikaystävä, Kristoff, yrittää kosia Annaa, mutta Anna ylitulkitsee hänen sanojaan ja etsii piilomerkityksiä rivien väleistä. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa, jossa Kristoff on aikeissa kosia Annaa ja aloittaa sanomalla; "Eri olosuhteissa tämä olisi aika romanttinen paikka", Anna ylianalysoi ja kysyy; "Eri olosuhteissa? Siis jonkun toisen kanssa, vai?"

 Ensimmäinen Frozen näyttää meille myös tunnetaitojen tärkeyden. Elsa oppii patoamaan tunteitaan, mikä lopulta johtaa tunteiden, eli Elsan taikavoimien, purkautumiseen ulos tuhoisalla tavalla. Näin voi odottaa käyvän myös tosielämässä. Jos tukahdutamme esimerkiksi vihaamme, se jatkaa kasvamista sisällämme ja paisuu lopulta niin suureksi, ettemme saa enää pidettyä sitä piilossa vaan se tunkeutuu ennen pitkää ulos epätervein keinoin. Jos oppisimme lapsesta asti, että kaikki tunteet ovat sallittuja, olisi sekä fyysinen että henkinen väkivalta varmasti nykyistä paremmin ehkäistävissä. Tunnetaitojen omaksuminen edistäisi myös turvallisten kiintymyssuhteiden syntymistä. Turvallisesti kiintynyt henkilö luottaa itseensä ja läheisiinsä, uskaltaa näyttää ja vastaanottaa tunteita ja olla lähellä toista ihmistä, mutta osaa myös antaa tilaa ja on tasapainoisesti sekä kiintynyt, että itsenäinen.

 Elsassa voi nähdä myös yhteyksiä autismiin, sillä monen autismikirjon henkilön tavoin Elsa on introvertti ja kokee ihmissuhteet kuormittavina. Elsan on vaikea ilmaista omia tunteitaan, mutta muun muassa hänen huolensa toisia ihmisiä kohtaan ja voimakas pelkonsa taikavoimiensa paljastumisesta osoittavat katsojalle, että Elsa on todellisuudessa äärimmäisen voimakkaasti tunteva ihminen. Taikavoimien purkautumisen raivoisasti ulos Elsan ollessa stressaantunut voi ajatella kuvastavan autistista melt downia, eli tilaa, jossa henkilö alkaa ylikuormittumisen seurauksena oireilla esimerkiksi raivo- tai ahdistuskohtauksella. Elsan kyvyn loihtia upeita jää- ja lumiluomuksia voidaan nähdä symboloivan joillekin autisteilla tyypillistä erityistä lahjakkuutta. Mahdollisen autismin lisäksi on kuitenkin syytä ottaa huomioon myös Elsan lapsuuden kokemukset ja pohtia, olisiko Elsa yhtä estynyt, mikäli olisi saanut viettää aikaa siskonsa kanssa samalla tavalla kuin oli saanut ennen Annalle sattunutta tapaturmaa. Elsan ja Annan lapsuutta seuraamalla voimme kuitenkin huomata, että jo tuolloin Elsa on suhtautunut tunneasioihin Annaa huomattavasti rationaalisemmin. Esimerkiksi Frozenin jatko-osassa siskosten leikkiessä lapsina leikkiä, jonka ideana on lumotun metsän pelastaminen, Anna panee Elsan loihtiman leikkiprinssin ja leikkiprinsessan suutelemaan toisiaan sanoen "Mitä väliä vaaroilla, kun on rakkautta?", jolloin Elsa toteaa Annalle; "Yäk, Anna, pussailu ei pelasta metsää."

 Kuten useiden muidenkin Disney-elokuvien, voi Frozenienkin yhtenä tärkeimpänä teemana nähdä rakkauden. Frozeneissa ei kuitenkaan korosteta yksinomaan naisen ja miehen välistä rakkautta vaan tuodaan esiin, että rakkaudella on muitakin muotoja kuin romanttisuus, kuten esimerkiksi sisaruus. Ilman puolisoa elävä Elsa muistuttaa meitä myös siitä, että onnellisuus ei vaadi parisuhdetta ja toisaalta Annaa katsomalla opimme, että romanttinen luonne ja rakkauteen uskominen ei tee ihmisestä avutonta.

Lisää luettavaa:

Frozen Offers Glimpse of Autism in Girls 

Frozen Love: Are You an Anna Or an Elsa