tiistai 24. maaliskuuta 2020

Tietoa Vaahterasta ja Kookoksesta ja chinchilloista yleisesti

Edellinen kirjoitukseni kertoi, kuinka päädyin hankkimaan chinchillamme. Tässä postauksessa kerron enemmän näistä meidän otuksistamme sekä yleistä tietoa chinchilloista

Vaahtera

Virallinen nimi: Fro'Zen Broken Death Star
Syntymäaika: 15.08.2017
Väri: Black Velvet (pääväri musta, harmaat kyljet, valkoinen vatsa)
Sukupuoli: uros
Näyttelyssä saadut tittelit: Bull Mentula (erikoispalkinto), sertifikaatti, luokkavoittaja (huhtikuu 2019)

Luonne: Vaahtera on rauhallinen, arka ja todella helposti säikkyvä. Kun se saapui meille, se piileskeli ensimmäiset päivät pesämökissään ja tuli esiin vain kun puolisoni tai minä emme olleet paikalla. Vaahtera pelästyy jokaista pientäkin ääntä ja liikettä. Se tuntuu olevan kaiken aikaa valppaana ja valmiina pujahtamaan piiloon milloin mistäkin syystä. Puolisoni ja minä emme edes ole nähneet sen nukkuvan juuri koskaan. Ainoastaan muutaman kerran olemme huomanneet sen olevan hetken aikaa silmät kiinni ja mietimmekin ensimmäiset kaksi vuotta, miten Vaahtera pysyy elossa, kun se ei näyttänyt milloinkaan nukkuvan. Lähes joka kerta kun sitä katsoo, se möllöttää silmät auki, virkeänä ja valppaana. Vaahtera on myös varsin kiltti eikä esimerkiksi näytä pureskelevan kiellettyjä asioita yhtä paljon kuin Kookos. Ensimmäisinä päivinään meillä emme itse asiassa huomanneet Vaahteran jyrsivän juuri ollenkaan huonekaluja tai muuta omaisuuttamme.


Kookos

Virallinen nimi: Fro'Zen Othello
Syntymäaika: 25.05.2017
Väri: Pink White (valkoinen, punaiset silmät)
Sukupuoli: uros
Näyttelyssä saadut tittelit: unikeko (erikoispalkinto), sihteerin suosikki, yleisön suosikki (huhtikuu 2019)

Luonne: Kookos on Vaahteran täysi vastakohta. Se on äärimmäisen vilkas, utelias ja rohkea. Silloin kun Kookos ei nuku, se on jatkuvasti liikkeessä, juoksee ja hyppii joka suuntaan ja tutkii ja maistelee kaikkea eteensä tulevaa. Kun häkin luo menee chinchilloita tervehtimään, tulee Kookos yleensä avoimesti ihmettelemään, oli kyseinen ihminen sitten oma perheenjäsen tai vieras. Kookos on myös varsin itsepäinen. Jos se on päättänyt jyrsiä jotain kiellettyä, sehän jyrsii, vaikka siirtäisit sen jyrsittävän kohteensa luota muualle. Välillä olen saanut tarjota Kookokselle sallitumpaa pureskeltavaa varmaan kymmenen kertaa ennen kuin se on lopulta ymmärtänyt jättää seinän tai kaapin oven rauhaan. Vaikka Kookos on varsin riehakas, se myös nukkuu todella paljon ja saikin siksi näyttelyssä erikoispalkinnon "unikeko". Kookos on aamusta iltaan täydessä unessa heräten ehkä silloin tällöin syömään tai juomaan.


Yleisesti chinchilloista

Chinchillat ovat kotoisin Etelä-Amerikan Andien vuoristoilta. Niitä elää villinä muun muassa Perussa, Chilessä, Boliviassa ja Argentiinassa. Luonnossa chinchilla elää keskimäärin 8-10 vuotta, mutta lemmikkinä se voi elää yli 20-vuotiaaksikin. Naaras kantaa poikasiaan keskimäärin 111 vuorokautta ja synnyttää yleensä 1-3 pentua kerrallaan. Chinchilla on sukukypsä 3-8 kuukauden iässä, mutta naarasta ei kuitenkaan tule astuttaa ennen 10-12 kuukauden ikää. Painoa astutettavalla naaralla tulisi olla vähintään 500 grammaa. Uroksenkaan ei pitäisi antaa astua ennen kuuden kuukauden ikää. Täysikasvuinen chinchilla painaa yleensä 400-900 grammaa. Naaraat kasvavat tavallisesti uroksia suuremmiksi.

Chinchillan ravinto

Villin chinchillan ja lemmikkichinchillan ravinto poikkeaa toisistaan merkittävästi. Villi chinchilla syö kuivan ilmaston hedelmiä, siemeniä ja kasvinosia, mutta lemmikkichinchillan vatsa ei tällaista ravintoa kestä. Lemmikkichinchillan ravintoon kuuluvat kuiva heinä, pelletti ja vesi. Mitään muuta ei mielellään kannata chinchillalle tarjota, paitsi jos välttämättä haluaa, niin herkkuna kerran viikossa tai harvemmin esimerkiksi pienen palan näkkileipää tai kuivattua voikukanlehteä. Jotkut chinchillat herkuttelevat myös rusinoilla ja muilla kuivatuilla hedelmillä, mutta tämä ei ole erityisen suositeltavaa, koska niissä on niin paljon sokeria. Tuoreet kasvikset aiheuttavat chinchillalle ripulia. Myöskään esimerkiksi pähkinöitä tai auringonkukansiemeniä chinchillalle ei saa antaa. Koska chinchilla on kasvissyöjä, on myös selvää, etteivät sen ravintoon kuulu liha, maitotuotteet eivätkä kananmunat. Huomaa, että vaikka monissa eläinkauppojen ruokapakkauksissa saattaa olla chinchillan kuva, kyseinen ruoka ei silti ole välttämättä lainkaan chinchillalle sopivaa ravintoa. Vesi tulee vaihtaa päivittäin ja juomapullo puhdistetaan kerran viikossa pulloharjalla ja tuttiosa pari kertaa kuukaudessa piippurassilla.


Chinchillan asunto

Chinchillan häkin on oltava vähintään 70cm korkea ja pohjan pinta-alan 0,4 neliömetriä. Tämä on kuitenkin ehdoton minimikoko ja parempi olisi, että asumus olisi tätä suurempi. Chinchilla on hyppivä otus, joten häkissä tulee olla tasoja, joille pääsee loikkimaan. Lisäksi häkkiin tarvitaan pesämökki tai muu piilopaikka, heinäseimi, ruokakuppi, vesipullo ja jyrsittävää, kuten esimerkiksi puunoksia tai siporex-kiviä. Häkin pohjalle laitetaan purua, puuhaketta tai puupellettiä. Kuivikkeet vaihdetaan uusiin kerran viikossa ja papanat on hyvä imuroida häkin tasoilta säännöllisesti. On hyvä varautua siihen, että chinchillat kakkaavat todella paljon, joten löydät taatusti papanoita huoneesta, jossa olet pitänyt chinchillaa jaloittelemassa! Chinchilla olisikin hyvä päästää jaloittelemaan häkin ulkopuolelle päivittäin vähintään 30-60 minuutiksi.

Turkinhoito

Chinchilla hoitaa turkkiaan kylpemällä kylpyhiekassa parista muutamaan kertaan viikossa. Chinchillaa ei saa pestä vedellä, sillä sen turkki on sen laatuinen, ettei se välttämättä kuivu koskaan kunnolla, jos se pääsee kastumaan. Kastunut turkki voi homehtua ja märkä chinchilla voi myös vilustua ja sairastua. Jos chinchilla kuitenkin vahingossa kastuu, pyri kuivaamaan se huolellisesti hiustenkuivaajalla, mutta pidä huoli, ettet polta eläimen ihoa. Turkin kampaaminen ei välttämättä ole tarpeen, mutta halutessaan näin voi tehdä esimerkiksi karvanlähtöaikaan. Kynsiä ei tarvitse leikata, sillä ne eivät kasva niin pitkiksi.


Sairaudet 

Chinchilla sairastaa tavallisesti hyvin harvoin, mutta sen yleisimpiin sairauksiin kuuluvat ruoansulatusongelmat (ripuli ja ummetus) ja hammasongelmat. Chinchilla voi myös kärsiä stressistä. Mikäli chinchillallasi on suolisto-ongelmia, tarkista, ettet syötä sille mitään epäsopivaa. Pidä huoli, että chinchillalla on aina jotain jyrsittävää, jotta sen hampaat eivät pääse kasvamaan liian pitkiksi, sillä jyrsijänä sen hampaat kasvavat koko ajan. Jos chinchilla kärsii stressistä, voit tarvittaessa siirtää sen häkin esimerkiksi rauhallisempaan huoneeseen. Selvitä myös tuleeko stressaantunut chinchilla toimeen asuinkumppaninsa kanssa vai olisiko toverit mahdollisesti paras erottaa toisistaan. Chinchilla saattaa olla stressaantunut myös, jos se on yksinäinen. Stressistä saattaa kertoa esimerkiksi liiallinen karvanlähtö. Ota huomioon chinchillaa hankkiessasi, että se on vielä melko harvinainen lemmikki eikä kaikilla eläinlääkäreillä ole välttämättä kokemusta siitä.

Ääntely ja elekieli

Haukkuminen: Jokaisella chinchillalla on varmasti omanlainen haukkumisäänensä. Ainakin meillä Kookos kuulostaa minun mielestäni pieneltä koiralta ja Vaahtera taas tööttäävältä lelulta. Haukkuessaan chinchilla varoittaa jostakin. Se on voinut esimerkiksi kuulla oudon äänen tai nähdä vieraan ihmisen.

Marsumainen uikutus: Chinchilla kutsuu lajitoveriaan tai omistajaansa.

Säksätys (terävä tsäk tsäk): Chinchilla on ärsyyntynyt eikä pidä jostain asiasta.

Vihainen chinchilla nousee takajaloilleen ja murisee tai säksättää. Naaraat saattavat myös suihkuttaa virtsaa sen kohteen päälle, joka niitä ahdistaa tai jolle ne ovat kiukkuisia.


 Muuta

- Pelästyessään chinchilla saattaa pudottaa karvojaan. Tällä tavalla se hämää saalistajaansa. Karvat kasvavat takaisin, mutta siihen voi mennä puolikin vuotta.


- Chinchilla on laumaeläin, joten niitä on hyvä olla vähintään kaksi. On kuitenkin myös yksilöitä, jotka eivät hyväksy muita chinchilloita vaan nimenomaan haluavat elää yksin. Tavallisesti parhaiten keskenään tulevat toimeen uros ja naaras. Vähintään toisen olisi kuitenkin hyvä olla kastroitu, ellet halua poikasia. Se, miten hyvin kaksi urosta tai kaksi naarasta tulevat toimeen riippuu yksilöistä ja eri kasvattajillakin on tästä hyvin erilaisia näkemyksiä. Oman kokemukseni mukaan yleisin näkemys on se, että kaksi naarasta eivät usein tule toimeen keskenään, sillä naaraat ovat todella reviiritietoisia ja alkavat herkästi taistella johtajuudesta. Kuten tässä on käynyt selväksi, itselläni on kaksi urosta ja ne ovat aina tulleet mainiosti toimeen keskenään, vaikka pientä kinaa niiden välille aina silloin tällöin sattuukin.

- Chinchilloiden maailmassa naaraat ovat johtajia.

- Sukupuolten välillä ei tavallisesti ole luonne-eroja vaan eroavaisuudet persoonallisuuksissa ovat todella yksilöllisiä sukupuolesta riippumatta (Kookos ja Vaahtera ovat tästä loistava esimerkki), mutta naaraat useammin ovat dominoivampi sen vuoksi, että ovat luonnostaan johtajia.

- Chinchillan yhdestä karvatupesta kasvaa eri tietolähteiden mukaan 20-100 karvaa.

- Chinchilla nukkuu päivät ja on virkeimmillään iltaisin ja öisin.

- Chinchillalle paras lämpötila on +15-+20 astetta. Yli +25 astetta voi olla koitua chinchillan kohtaloksi.


Lisää tietoa chinchilloista löydät esimerkiksi:

Kirjat:

Minun lemmikkini: Chinchilla
Linnavuori Arja: Chinchilla lemmikkinä
Anastasi Donna: Chinchillas: A Guide to Caring for Your Chinchilla

Nettisivut:

Suomen Chinchillayhdistys ry

Suomen Lemmikkichinchillat ry

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti