Autismikirjo ja erityiset mielenkiinnon kohteet

Monilla autismikirjon ihmisillä on jokin erityinen mielenkiinnon kohde, johon he keskittyvät todella intensiivisesti. Erityiskiinnostuksen kohteen, eli ekkon, parissa puuhailuun käytetään mieluusti kaikki mahdollinen aika niin, että muut asiat, jopa syöminen ja nukkuminen jäävät täysin sivuun. Omasta mielenkiinnon kohteesta halutaan löytää kaikki mahdollinen tieto. Se on autismikirjolaiselle kuin ravintoa ja happea, jota ilma ei voi elää. Se on iloa tuova ystävä.

Kaikki autismikirjon ihmiset eivät kuitenkaan paneudu erityismielenkiinnon kohteeseensa niin syvällisesti, että unohtavat syödä ja nukkua. Kaikilla ei myöskään ole erityistä mielenkiinnon kohdetta vaan osa kokee omat kiinnostuksensa aivan tavallisiksi harrastuksiksi.

Mikä sitten erottaa erityismielenkiinnon kohteen tavallisesta harrastuksesta? Tämä määritellään monin eri tavoin enkä itsekään tiedä, mikä olisi oikea määritelmä. Osa sanoo, että mielenkiinnon kohde on erityinen vain silloin, kun kiinnostus on äärimmäistä ja niin sanotusti liian pitkälle menevää, eli juuri silloin kun henkilö laiminlyö erityismielenkiintonsa kustannuksella kaikki muut asiat, kuten syömisen, nukkumisen ja peseytymisen. Toiset taas, esimerkiksi minä, määrittelevät erityismielenkiinnon kohteen siten, että siihen yksinkertaisesti keskitytään huomattavasti enemmän kuin "tavalliseen" harrastukseen. Kerron tarkemmin, kuinka itse asian koen. Minä olen kiinnostunut monista asioista. Mielenkiinnon kohteitani ovat autismikirjo, jooga, chinchillat, veganismi, terveys, psykologia, wicca, feminismi, henkinen kasvu ja itsensä kehittäminen. Näistä erityisiä mielenkiinnon kohteita ovat autismikirjo, jooga ja henkinen kasvu/itsensä kehittäminen. Chinchillat kuuluisivat myös ekkoihini, mutta ongelma tämän mielenkiinnon toteuttamisessa on se, että olen jo lukenut useaan kertaan kaikki chinchilla-aiheiset kirjat, jotka olen onnistunut saamaan käsiini enkä ole onnistunut löytämään uutta luettavaa, ja minulle ominaisin tapa toteuttaa ekkoani kun on siitä lukeminen.

Mikä tekee näistä kolmesta edellä mainituista asioista erityisiä mielenkiinnon kohteita muihin kiinnostuksiini verrattuna? Ne ovat sellaisia asioita, joista haluan oppia koko ajan uutta. Etsin aiheesta jatkuvasti uutta luettavaa ja hakeudun Facebook-ryhmiin, joissa voin keskustella aiheista muiden samanhenkisten kanssa tai seurata sivusta muiden keskustelua kasvattaakseni tietämystäni näistä asioista. Kirjoitan ekkoistani myös muistiinpanoja ja katson aiheisiin liittyviä videoita. Erityinen kiinnostus joogaan näkyy myös siinä, että ostan uuden jooga-aiheisen lehden aina kun satun sellaisen näkemään kaupassa ja lisäksi myös harrastan joogaa parhaimmillaan jopa kolme kertaa päivässä kaksi tuntia kerralla. Itsekin olen aina laiminlyönyt herkästi muita asioita erityismielenkiinnon kohteideni kustannuksella. Läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen viivästyi aikanaan niiden vuoksi ja toisinaan lintsasin koulusta sen vuoksi, että halusin mieluummin esimerkiksi katsoa lempianimaatioitani kuin yrittää opetella väkisin yhtälöitä tai juoksennella pitkin jalkapallokenttää tietämättä, mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä. Olen myös useasti jättänyt kaupassa käymisen, ruoanlaiton ja syömisen, sekä suihkussa käymisen väliin siksi, etten ole malttanut lopettaa kiinnostuksen kohteeni parissa puuhailua.

Veganismi, terveys, psykologia, wicca ja feminismi taas ovat asioita, jotka kiinnostavat, mutta joista minun ei kuitenkaan tarvitse jatkuvasti saada uutta tietoa. Luen aiheisiin liittyvät artikkelit ja toisinaan myös kirjoja, kun sellaisia tulee vastaan, mutta en aktiivisesti etsi niistä uutta opittavaa.

Yleinen käsitys autismikirjon henkilöiden erityismielenkiinnon kohteista on, että ne ovat hyvin asiapainotteisia ja että henkilö on kiinnostunut vain yhdestä, hyvin kapea-alaisesta asiasta. Omat kiinnostuksen kohteeni eivät esimerkiksi ole stereotyyppisen autistisia, koska olen kiinnostunut useammasta kuin yhdestä asiasta ja kiinnostukseni asioihin on laajempaa kuin se, että olisin kiinnostunut vaikkapa vain yhdestä tietystä joogatyylistä. Hyvin yleinen myytti on myös se, että autismikirjon ihminen ei voi olla kiinnostunut ihmisistä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä on paljon autisteja, joiden erityisenä kiinnostuksen kohteena on ihminen, kuten esimerkiksi joku julkisuuden henkilö. Autismikirjon henkilön ekko voi olla mitä tahansa. Se voi yhtä hyvin olla fysiikka kuin vaikkapa meikkaaminen tai siivoaminenkin. 

Tietynlainen kapea-alaisuus ekkoissani kyllä tulee tai on ainakin aikaisemmin tullut esiin. Nuorempana erityiskiinnostuksen kohteitani olivat tietyt animaatiot ja sarjakuvat. Mielenkiintoni kyseisiä sarjoja kohtaan kapeni aina siten, että lopulta katsoin animaatioista ja luin sarjakuvista vain ne kohdat, joissa suosikkihahmoni esiintyi. Minulla oli usein myös yksi tietty lempivideo, jonka katsoin yhä uudestaan ja uudestaan jopa useamman kerran päivässä.

On myös eriäviä mielipiteitä siitä, voiko autismikirjon henkilön ekko vaihdella vai pysyykö se aina samana. Autismikirjon ihmiset itse ovat kertoneet asiasta erilaisia tarinoita, joten sen perusteella väitän itse, että erityismielenkiinnon kohde voi vaihtua usein tai pysyä samana koko elämän ajan, se on täysin yksilöllistä, niin kuin kaikki muutkin asiat autismin kirjolla. Itselläni kiinnostuksen kohde on vaihtunut monta kertaa, mutta on myös niitä ekkoja, jotka ovat pysyneet vuosia. Esimerkiksi autismikirjo on ollut suuri erityismielenkiinnon kohteeni siitä asti kun siihen tutustuin eli vuoden 2011 marraskuusta.

Moni autisimikirjolainen kokee uppoutumisen erityismielenkiinnon kohteisiin autismin parhaina ominaisuuksina. Myös minä kuulun tähän joukkoon. Koen, että elämäni olisi paljon tyhjempää, jos en kykenisi keskittymään joihinkin asioihin niin syvällisesti. On kuitenkin myös autisteja, joille erityiset mielenkiinnon kohteet tuntuvat elämää rajoittavilta pakkomielteiltä ja addiktioilta, joista haluttaisiin päästä eroon, mutta ei kyetä, koska jokin pakottaa palaamaan niihin aina uudestaan ja uudestaan. Itseänikin joskus hävetti se, että keskityin niin intensiivisesti johonkin tiettyyn asiaan ja yritin päästä mielenkiinnon kohteestani eroon, koska koin olevani tylsä ihminen, jolla ei ole mitään muuta elämää kuin se yksi, tietty harrastus. Kovasta yrittämisestä huolimatta jokin sisälläni kuitenkin aina veti minua harrastukseni pariin. En yksinkertaisesti voinut lopettaa sen ajattelemista, se todellakin oli minulle kuin addiktio. Luettuani autismikirjosta ymmärsin, mistä on kyse ja sen jälkeen opin olemaan ylpeä tästä ominaisuudestani.

Loppuun listaan vielä ekkoja, joita minulla on vuosien varrella ollut:

- marsut (ikävuodet 10-12)
- W.i.t.c.h. -sarjakuva (ikävuodet 11-15)
- Samara Morgan elokuvasta Ring (ikävuodet 12-15)
- astrologia (ikävuodet 16-17, asia kiinnostaa edelleen, mutta ei tällä hetkellä yhtä intensiivisesti)
- Ari Koivunen (ikävuodet 13-14)
- Hopeanuoli (japanilainen anime/manga) (9-vuotiaana ja myöhemmin uudestaan ikävuodet 13-19)
- Backstreet Boys (ikävuodet 15-16)
- Teenage Mutant Ninja Turtles (1980-1990-luvun piirrossarja, erityisesti suomeksi dubattuna) (ensin 9-vuotiaana, tosin katselin tuolloin vain yhtä videokasettia, joka meillä oli, ja myöhemmin ikävuodet 15-18)
- Matka maailman ympäri 80 päivässä ja erityisesti hahmot Komisario Fix ja Passepartout (ikävuodet 18-20)
- Sekai Ichi Hatsukoi (japanilainen anime/manga) (ikävuodet 18-19)
- Naruto (japanilainen anime/manga) ikävuodet) (18-19)
- Lucky Star (japanilainen anime/manga) (ikävuodet 18-19)
- Nemi -sarjakuva (ikävuodet 17-20, yhä suosikkisarjakuvani, mutta kiinnostus ei ole tällä hetkellä ekkomaista)

En ole varma, oliko minulla varsinaisia erityismielenkiinnon kohteita ennen marsuja. Pokemonit ja digimonit kiinnostivat paljon, mutta en muista, oliko mielenkiinto normaalia intensiivisempää. Samoin olen aina pitänyt Muumeista, mutta en osaa sanoa, onko kiinnostus niihinkään ollut koskaan erityisen syvällistä. Alle kouluikäisenä tunsin paljon lintuja, sieniä ja kaloja, mutta en tiedä, opinko tunnistamaan niitä muuten vain ilman sen kummempaa mielenkiintoa kyseisiä asioita kohtaan.