Autismikirjo ja sosiaalinen kanssakäyminen

Sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat ja sosiaalisen kommunikaation erilaisuus ovat eräitä autismikirjon tyypillisimpiä piirteitä. Aikaisemmissa kirjoituksissa olen jo kertonut omista oireistani ja piirteistäni aiheeseen liittyen, mutta tässä postauksessa keskityn kirjoittamaan aiheesta enemmän yleisesti, myös niistä ominaisuuksista, joita minulla itselläni ei ole.

Kehonkielen tulkinta ja sen käyttäminen

Monilla autismikirjon ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää ihmisten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä ja käyttää kehonkieltä itse. Osalla kehonkielen vaikeus näkyy ilmeiden ja eleiden täydellisenä puuttumisena toisilla taas eleet ja ilmeet ovat tilanteeseen sopimattomia. Henkilö saattaa esimerkiksi hymyillä silloin kun hänen olisi tarkoitus osoittaa surua, tai kuulostaa vihaiselta kun hän on tosi asiassa iloinen. Minun kehonkieleni ja äänensävyni tulkitaan usein väärin. Asperger-kirjailija ja -luennoitsija Paula Tilli näyttää iloiselta myös ollessaan surullinen. Moni AS-henkilö (AS = autsim spectrum tai Aspergerin syndrooma) kiinnittääkin enemmän huomiota sanalliseen kuin sanattomaan viestintään. Sen vuoksi autismikirjon ihmisille sattuu paljon väärinymmärryksiä sosiaalisissa tilanteissa, sillä suuri osa ihmisten viestinnästä perustuu eleisiin ja äänensävyihin.

Minä olen toisinaan täysin sokea ihmisten kehonkielelle, mutta joskus taas ylitulkitsen kaikkein hienovaraisimpiakin ilmeitä ja äänensävyn muutoksia. Joskus luen ihmisiä ihan oikein, mutta yleensä menen tulkintojeni kanssa aivan hakoteille. 


Silmiin katsominen

Silmiin katsominen on vaikeaa useille autismikirjon ihmisille. Itselläni ei pääsääntöisesti ole koskaan ollut tässä asiassa suuria vaikeuksia lukuun ottamatta tilanteita, joissa toiselle ihmiselle jutteleminen jännittää tai tilanteita, joissa keskustelukumppani on liian lähellä minua ja tuijottaa silmiini herkeämättä. Olen toisaalta huomannut, että puhuessani itse en mielelläni katso silmiin, koska se vaikeuttaa keskittymistäni, varsinkin, jos kyseessä on jokin vakava asia, mutta kuunnellessani pidän yleensä katsekontaktin.


Autismikirjon henkilö ei katso silmiin yleensä siksi, että silloin hän ei kykene kuulemaan keskustelukumppanin puhetta. AS-ihmiset ovat usein hyvin yksikanavaisia eli yksi aisti ohjaa havainnointia ja ajattelua selvästi muita enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että jos autismikirjon henkilö katsoo toista ihmistä silmiin, hänen aivonsa ovat keskittyneet vastaanottamaan ainoastaan silmistä tulevaa informaatiota, jolloin kaikki mitä keskustelukumppani sanoo jää rekisteröimättä. Vaikka usein ajatellaan, että silmiin katsominen on merkki kuuntelemisesta, se ei välttämättä päde AS-ihmisten kohdalla. Jos haluat, että viestisi autismikirjon ihmiselle menee perille, älä vaadi häntä olemaan sinuun katsekontaktissa. Silloin kun autisti katsoo keskustelun aikana jotain aivan muuta kuin sinua, hän saattaa olla hyvinkin keskittynyt kaikkeen mitä sanot. Tämä ei tarkoita, etten itse kuuntelisi ihmistä silloin kun katson häntä silmiin, vaikka toisaalta minulla oli tapana huijata opettajat koulussa uskomaan, että kuuntelin heitä aina tosi tarkkaavaisesti kun katsoin heitä silmiin, vaikka oikeasti saatoin miettiä aivan muita asioita.

Osalla autismikirjon ihmisistä on ongelmana myös liiallinen tuijottaminen. Tämä piirre on minullakin ollut ainakin nuorempana. Minulle on pienestä asti opetettu katsekontaktin tärkeys keskustelussa, mikä johti siihen, että katsoin ihmisiä usein liian pitkään ja liian intensiivisesti. En osannut säädellä katsekontaktin määrää. Osalla autisteista ihmisten tuijottaminen voi olla yritys piilottaa sosiaalisen kommunikaation vaikeuksia.

Rivien väleistä lukeminen, kielikuvat, vitsit, ironia ja sarkasmi

Autismikirjon ihmiset tulkitsevat ihmisten puhetta usein kirjaimellisesti, jolloin esimerkiksi sarkasmi, kielikuvat ja vihjeet jäävät helposti huomaamatta. Jos tokaiset typerästi toimineelle AS-ihmiselle "Olipa hienosti tehty!" hän saattaa toistaa toimintansa kuvitellen tosissaan, että sinä vilpittömästi kehuit hänen tekoaan. Joitakin vuosia sitten juttelin tuntien ajan eräälle ihmiselle Aspergerin syndroomasta ja tämä henkilö kysyi minulta useaan kertaan, että eikö minua muka väsyttänyt, kun kello oli jo puolen yön ja tavallisesti menin nukkumaan viimeistään yhdeltätoista. Vastasin vain ettei väsyttänyt ja jatkoin luennointiani. Vasta kun vihdoin menin nukkumaan, sain kuulla, että kysymykset "Etkö ole jo väsynyt?" ja "Etkö halua mennä jo nukkumaan?" tarkoittivat oikeasti "Voisitko jo mennä nukkumaan? Olen todella väsynyt, enkä jaksa kuunnella juttujasi juuri nyt." Luulin, että henkilö ihan oikeasti ihmetteli vain sitä, miksi valvoin niin myöhään ilman mitään vihjailuja takana.

Olin vuoden alussa työssä oppimassa siivoojana. Ohjaajani antoi minulle kahdet kumihanskat ja sanoi, että voin käyttää toisia vessoissa ja toisia muissa tiloissa. Ajattelin, että voin käyttää, mutta minun ei tarvitse vaan saan käyttää vain toisia hanskoja kaikissa paikoissa tai olla käyttämättä hanskoja ollenkaan. Olin viikon tai kahden viikon ajan käyttänyt yhtä ja samaa hanskaparia kaikkialla, kun ohjaajani sai tietää asiasta ja järkyttyi. Hänen olisi pitänyt sanoa minulle selvästi "Käytä näitä hanskoja vessoissa ja näitä muualla.", niin olisin ymmärtänyt toimia oikein.


Autismikirjon ihminen saattaa luulla, että ilmaisu "maalata piruja seinille" tarkoittaa kirjaimellisesti pirujen kuvien maalaamista seinille eikä suinkaan sitä että odotetaan jotain pahaa tapahtuvaksi. Mustasukkaisuus voidaan käsittää kirjaimellisesti mustan värisinä sukkina jaloissa eikä tunnetilana.

Itse ymmärrän ainakin kaikkien käytetyimmät kielikuvat sekä ironiset ja sarkastiset ilmaisut. Kun joku toteaa sateisella säällä "Onpas ihana ilma", oletan hänen tarkoittavan aivan muuta kuin mitä hän sanoo, vaikka kyllähän joku voi oikeastikin pitää rankkasadetta miellyttävänä. Jos joku kertoo minulle tulleensa jostain asiasta niin vihaiseksi, että räjähti, en ala ihmetellä, kuinka kyseinen henkilö voi olla ilmielävänä ja yhtenä kappaleena, jos kerran räjähti. Luulen, että minulla on keskivertoa autismikirjon henkilöä parempi sarkasmin ja ironian taju, koska lapsuuden kodissani viljeltiin paljon sellaista huumoria. Silti ymmärrän itsekin monet asiat kirjaimellisesti, varsinkin, jos en tunne toista henkilöä hyvin ja ole siis näin ollen tietoinen hänen huumorintajustaan ja kommunikointityylistään tai jos henkilö käyttää sellaisia kielikuvia tai ironisia ilmaisuja, jotka eivät ole minulle tuttuja.

Muihin ihmisiin tutustuminen ja ystävyyssuhteiden luominen sekä ihmissuhteiden ylläpitäminen

Autismikirjon ihmisten voi olla vaikea sekä tutustua ihmisiin ja luoda ystävyyssuhteita että ylläpitää ihmissuhteita. Toisten taas on helppo tutustua ihmisiin pintapuolisesti, mutta syvempien ihmissuhteiden luominen on hankalampaa. Osa luo uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita helposti, mutta suhteiden ylläpitämisessä saattaa olla vaikeuksia. Jollekin taas ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, mutta kun syvä ystävyyssuhde on onnistuttu luomaan, vaalii AS-henkilö sitä uskollisesti ja aktiivisesti.

Jotkut autismikirjon ihmiset eivät edes halua tutustua uusiin ihmisiin. He ovat erakkoluonteita, yksinäisiä susia, jotka eivät kaipaa lainkaan ihmisiä elämäänsä. Osa taas kaipaa kovasti ystävää tai seurustelukumppania, mutta heidän sosiaaliset taitonsa eivät riita sellaisen saamiseen.

Nuorempana minulla oli vaikeuksia niin ihmissuhteiden luomisessa kuin niiden ylläpitämisessäkin. Nykyään tutustun ihmisiin ja myös luon ihmissuhteita melko helposti, mutta niiden ylläpitämisessä on vaikeuksia. Toisinaan en halua tai jaksa pitää ystäviini yhteyttä, koska olen liian väsynyt kommunikoimaan heidän kanssaan tai koska haluan vain yksinkertaisesti olla yksin. Joskus taas yhteydenotto ei vain tule mieleen, vaikka halua ja energiaa kavereiden tapaamisen tai heidän kanssaan keskustelemiseen edes puhelimessa saattaisi periaatteessa ollakin.

Etenkin internetin ja kirjeenvaihdon kautta minun on todella helppo tutustua ihmisiin, koska kirjallinen kommunikointi on minulle kaikkein helpointa. Selvä enemmistö kavereistani onkin sellaisia, joiden kanssa olen kirjeenvaihdossa tai joihin olen tutustunut netissä ja joita en ole kertaakaan tavannut oikeasti.

Keskusteleminen

Keskustelutilanteet ovat monille autismikirjon henkilöille hankalia. On vaikea tietää, mitä pitäisi sanoa, miten reagoida, millainen ele pitäisi tehdä, mitä toisen ilme tarkoitti, milloin on oma vuoro puhua, puhuuko liian vähän tai liikaa, puhuuko liian kovaa tai liian hiljaa ja niin edelleen.

Keskustelutilanteet ovat usein sitä vaikeampia, mitä enemmän tilanteessa on ihmisiä. Tämä on tuttua myös minulle. Yhden ihmisen kanssa kommunikointi sujuu minulta vielä suhteellisen hyvin, mutta kun paikalla on ihmisiä minun lisäkseni kaksi tai useampia, alkaa keskusteleminen olla jo vaikeampaa. On hankalaa pysyä mukana keskustelussa, kun äänessä on useampi ihminen. Ryhmässä kun vielä ihmiset puhuvat usein päällekkäin ja keskustelu hyppii asiasta toiseen, on tosi vaikea tietää, ketä pitäisi kuunnella ja pysyä kärryillä siitä, mistä puhutaan. Tämä sekä se, että ryhmässä on enemmän meteliä, väsyttää kovasti. Ääniyliherkkänä ihmisenä ärsyynnyn ja ahdistun esimerkiksi kovaäänisestä juttelemisesta ja nauramisesta.

Keskusteluissa stressaan myös siitä, osaanko vaikuttaa kiinnostuneelta siitä, mitä toinen ihminen sanoo ja osaanko reagoida oikein.

Autismikirjon vahvuudet sosiaalisessa kanssakäymisessä

Yleensä puhutaan siitä, mitä heikkouksia autismikirjon henkilöillä on sosiaalisessa kanssakäymisessä. Minun mielestäni monet autismikirjolle tyypilliset piirteet sosiaalisessa kommunikaatiossa voidaan myös nähdä vahvuuksina. Tässä listaan joitain näistä ominaisuuksista, jotka itse näen enemmän positiivisina kuin negatiivisina asioina:

Rehellisyys, tarkoittaa, mitä sanoo

Moni autismikirjon ihminen on hyvin rehellinen ja sanoo asiat suoraan, juuri niin kuin ne ovat. Tämä voi olla myös huono ominaisuus, sillä autismikirjolainen ei aina osaa kaunistella asioita tai värittää totuutta kohteliaisuussyistä, jolloin hän saattaa loukata toisia ihmisiä tahtomattaan, mutta rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta on myös paljon iloa. Kun ihminen sanoo asiat suoraan, muiden ei tarvitse arvailla hänen todellisia ajatuksiaan ja miettiä, tarkoittiko henkilö oikeasti sitä, mitä sanoi. Itse en ole erityisen suorapuheinen huolimatta siitä, että olen autismin kirjolla. Olen luonteeltani sellainen ihminen, etten haluaisi loukata ketään turhaan, joten saatan jättää totuuden kertomatta, mikäli sen sanominen ei ole mielestäni välttämätöntä. Jos en pidä henkilön vaatteista tai kampauksesta, minun ei mielestäni tarvitse kertoa sitä hänelle.

Viihtyy yksin, ei ole riippuvainen muiden seurasta

Usealle autismikirjon henkilölle yksin oleminen ei ole tuskaisaa vaan päinvastoin suuri nautinto. He eivät tylsisty, mikäli eivät pääse ihmisten seuraan eikä heidän tarvitse etsiä itselleen väkisin seuraa kenestä tahansa ihmisestä, kuten joidenkin ekstrovertimpien henkilöiden, jotka tuntevat tulevansa hulluiksi ilman jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Tämä tarkoittaa usein myös sitä, että jos autismikirjon ihminen hakeutuu seuraasi, hän todella viihtyy kanssasi eikä ole ystäväsi vain siksi, että ylipäätään saisi seuraa. Tässäkin kohdassa on muistettava autisimikirjon ihmisten erilaisuus ja se, että kaikki autistit eivät ole erakkoluonteita vaan osa on hyvinkin sosiaalisia ja seurankaipuisia.

Laatu korvaa määrän ihmissuhteissa

Autismikirjon ihmisen voi olla vaikea luoda ihmissuhteita. Hänellä ei ehkä ole sataa kaveria, mutta hänellä voi sen sijaan olla yksi tai muutama erittäin syvällinen, koko eliniän kestävä ystävyyssuhde.

Eri ikäiset ystävät

Olen havainnut, että autismikirjon ihmiset viihtyvät usein parhaiten joko itseään huomattavasti vanhempien tai nuorempien ihmisten kanssa. Itsellenikään ystävieni iällä ei ole koskaan ollut suuresti välillä. Lapsena ja nuorena viihdyin aikuisten seurassa ja toisaalta monet varsinaiset kaverini ja ystäväni olivat minua 3-5 vuotta nuorempia. Nykyään ystävieni ikähaarukka lienee noin 20-40 vuotta ja tulen mainiosti toimeen huomattavasti vanhempienkin kanssa. Esimerkiksi teini-ikäisenä kävin usein kahvilla silloisessa naapurissani asuvan yli 90-vuotiaan naisen luona. Välillä kävimme myös yhdessä kävelyllä, ja viihdyin hänen seurassaan aivan yhtä hyvin kuin omanikäisten ystävieni kanssa.
Tässä iässä ikäero ei ole enää aivan sama asia kuin lapsena ja teini-ikäisenä, sillä ero 15- ja 10-vuotiaan välillä on ainakin yleensä henkisesti paljon suurempi kuin ikäero 20- ja 30-vuotiaan välillä. Ainakaan itse en tunne olevani minua kymmenen vuotta vanhempia mitenkään erityisen paljon nuorempi. Toisaalta olen luokkatovereitani 7-8 vuotta vanhempi ja tunnen olevani heidänkin kanssaan suunnilleen saman ikäinen tai korkeintaan pari vuotta vanhempi.

Mitä iloa tai hyötyä sitten voi olla siitä, että viihtyy ihmisten kanssa, jotka ovat eri luokkaa kuin itse on? Eri ikäiset ihmiset voivat oppia toisiltaan paljon. Vanhempi henkilö voi opettaa nuoremmalle ystävälleen elämänviisautta ja vastaavasti oppia itse nuoremmalta ystävältään huolettomampaa ja leikkisämpää suhtautumista elämään. Molemmat opettavat toisilleen eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten sielunmaailmojen ymmärrystä. Vaikka autismikirjon ihmisten voi olla vaikea löytää itselleen ystäviä, uskon, että heillä voi toisaalta olla myös huomattavasti neurotyypillisiä ihmisiä monipuolisempi ystäväpiiri. Jotkut neurotyypilliset (ja jotkut autistitkin) ovat valitettavan ennakkoluuloisia itsensä kanssa eri ikäluokkaan kuuluvia ihmisiä kohtaan ja ajattelevat, että kavereiden pitäisi olla suunnilleen saman ikäisiä. Tässä tietenkin on ajatuksena se, että samaa ikäluokka olevilla ihmisillä on yleensä enemmän yhteistä keskenään, mutta jos suhtautuu ikään liian kapeakatseisesti, voi menettää monta potentiaalista ystävyyssuhdetta.

Listaan vielä Tony Attwoodin mainitsemia positiivisia piirteitä autismikirjon ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä:

- Vertaissuhteille on ominaista ehdoton uskollisuus ja moitteeton luotettavuus.
- Vapaus seksismistä, ikäsyrjinnästä tai rasismista; kyky kohdata muut vapaana ennakkoluuloista.
- Osaa ilmaista avoimesti mielipiteensä riippumatta sosiaalisesta kontekstista tai uskomuksista tai tarrautumatta henkilökohtaisiin uskomuksiin.
- Kyky seurata henkilökohtaista teoriaa tai näkökulmaa riippumatta vastakkaisista todisteista.
- Hakee seuraa ystävistä, jotka ovat innostuneita erikoisista kiinnostuksen kohteista ja aiheista.
- Tarkka yksityiskohtien taju. Kyky keskustella sellaisistakin aiheista, jotka eivät yleisesti kiinnosta.
- Kyky kuunnella ilman jatkuvaa tuomitsemista tai ennakko-oletuksia.
- Kiinnostunut ensisijaisesti vakavasta keskustelusta.
-  Haluaa välttää ritualistista small talkia, sosiaalisia itsestäänselvyyksiä ja pinnallisuuksia.
- Etsii vilpittömiä, positiivisia ja aitoja ystäviä, joilla on välitön huumorintaju.

Lähde: http://assijorinat.blogspot.com/2013/09/aspergerin-positiiviset-diagnostiset.html