torstai 12. maaliskuuta 2020

Autismikirjo, rutiinit ja muutokset

Rutiinit ovat monelle autismikirjon henkilölle hyvin tärkeitä asioita ja muutokset niissä voivat saada aikaan voimakasta ahdistusta ja jopa paniikkia.

Itse olen myös yksi niistä, joille rutiinit tuovat tärkeää turvaa ja selkeyttä elämään. Se, miten rutiinien tärkeys ilmenee, on kuitenkin vaihdellut vuosien saatossa. Välillä minulla on ollut kausia, jolloin minun on ollut todella tärkeää tehdä asiat tarkalleen tiettyinä kellonaikoina ja noudattaa tekemisissäni tiettyä järjestystä. Halusin pitkään esimerkiksi mennä nukkumaan tasan kymmeneltä ja nousta tasan seitsemältä. Aamutoimet suoritettiin järjestyksessä pukeminen, hiusten harjaus, hampaiden pesu, koiran/koirien ulkoilutus (silloin kun oli koira/koirat) ja aamiaisen syönti. En muista oliko järjestys juuri tämä, mutta jos oli, niin ahdistuin hirveästi, jos vahingossa pesinkin hampaat ennen hiusten harjausta. Samoin ahdistuin, jos en herännytkään tasan seitsemältä vaan nukuin esimerkiksi vartin yli seitsemään. Sängystä ei myöskään saanut nousta, vaikka olisin herännyt jo ennen seitsemää vaan piti maata siihen asti, että kello oli tasan. Jos jokin rutiinit jäi jostain syystä välistä, kaikki meni sekaisin enkä välttämättä saanut koko päivänä enää mitään aikaiseksi.

Nykyään taas olen rutiinien suhteen joustavampi ja voin kotona itse asiassa elää melko vapaasti, sillä kotona koen oloni turvalliseksi, koska tiedän, että vaikka en voisi suorittaa jotain rutiinia juuri silloin kun haluan, voin hyvin tehdä sen myöhemminkin. Rutiinien tärkeys korostuu enemmän kodin ulkopuolella, kuten esimerkiksi koulussa tai työssä, jossa minulle olisi hyvin tärkeää, että päivärytmit olisivat tarkalleen ennalta määriteltyjä. Kodin ulkopuolella muutokset ahdistavat voimakkaammin, koska silloin minulla itselläni ei ole muutoksiin yhtä paljon valtaa kuin kotona.

Kotonakin minulla olisi yhä oltava jonkinlainen aikataulu päivittäisissä toiminnoissani, jotta saisin asiat tehdyksi. Esimerkiksi lemmikkien hoitamisessa hankalaa on se, että chinchilloidemme herääminen yöunilta (ne ovat siis ilta-/yöeläimiä) tapahtuu vaihteleviin kellonaikoihin ja olen usein ihan hukassa, milloin niitä tulisi päästää häkistä jaloittelemaan, kun välillä saatetaan olla jo kahdeksalta energisellä tuulella ja välillä taas herääminen ei tule kysymykseenkään ennen kello yhtätoista. Rutiineissa ei enää tarvitse noudattaa täsmälleen tiettyjä kellonaikoja, mutta olisi hyvä, etteivät ajat heittelisi tunnilla tai parilla enempää, sillä suurempi vaihtelu aiheuttaa epäselvyyttä ja vaikeutta tarttua asioihin.

Vaikka rutiinit ovat minulle tärkeitä, niiden luominen voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa. Minun on hankala olla realistinen esimerkiksi oman jaksamisen suhteen ja etenkin nuorempana tein todella pitkiä rutiinilistoja, jotka lopulta aiheuttivat aina vain pettymyksen, kun tajusin, etten kyennytkään noudattamaan niitä täydellisesti. En myöskään osaa arvioida, paljonko ehdin tehdä päivän aikana ja siten helposti suunnittelen itselleni liikaa toimintaa. Nykyään taas ongelmana on sekin, että minulla tuppaa olemaan liikaa luppoaikaa, koska olen liiankin hyvin tajunnut taipumukseni haalia liikaa asioita ja sitten kun olen liikaa tekemättä mitään, on asioihin vaikea ryhtyä. Myös asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen on vaikeaa. Onneksi nykyään minulla on tukihenkilö, joka viime viikolla kävikin kanssani suunnittelemassa minulle sopivaa päivärytmiä.

Minulle on tärkeää myös rutiinien miellyttävyys. Olen ikuisuuden yrittänyt luoda itselleni esimerkiksi erilaisia kotityörutiineja ja opiskeluaikoina opiskelurutiineja, mutta koska nämä asiat eivät ole minulle miellyttäviä, en kykene pitämään niistä kiinni niin hyvin kuin tahtoisin.

Toisaalta saatan olla myös spontaani, jos vain saan itse päättää asiasta enkä joudu toimimaan suunnittelemattomasti ulkopuolisen ihmisen tai tilanteen pakottamana. Jos esimerkiksi soitan lähellä asuvalle ystävälleni kysyäkseni, milloin voisin mennä hänen luokseen muutamalle teekupposelle ja hänelle sattuisi sopimaan vaikka heti eikä minulla ole tärkeää tekemistä, saatan hyvinkin mennä. En kuitenkaan tahtoisi kenenkään tulevan yllättäen meille kylään vaan halua valmistautua vierailuun vähintään viikon tai kaksi. Yleensä en kuitenkaan toimi täysin hetken mielijohteesta vaan tarvitsen asioihin jonkinlaista harkinta-aikaa. Saatan pohtia kuukausia tai vuosiakin jonkin asian tekemistä ja sanoa tänään ajatelleeni asiaa, mutta että en ole varma, tulenko koskaan tekemään sitä ja sitten voi olla, että päätänkin tehdä asian vielä samana päivänä. Kampaamokäynnit ovat asioita, jotka teen usein puolispontaanisti. Mietin usein monta viikkoa, pitäisikö minun käydä leikkauttamassa hiuksiani. Sitten eräänä päivänä päätän katsoa, onko vakikampaamooni vapaita aikoja ja jos vapaa aika sattuu olemaan vaikkapa tunnin päästä, varaan sen.

Muutokset ja se, että tapahtumien kulku ei ole minulle selvää, aiheuttavat minulle muun muassa ahdistusta ja päänsärkyä. Aistiherkkyyteni voimistuvat, kykyni sosiaaliseen kanssakäymiseen heikkenee ja saatan saada jopa raivokohtauksen. Nuorempana palauduin muutoksista nopeasti päästyäni turvallisesti puuhailemaan omien mielenkiinnon kohteideni pariin, mutta nykyään oireilen muutosten aiheuttamasta stressistä vähintään koko kyseisen päivän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti