Aseksuaalisuus

Aseksuaalisuus voi ilmetä esimerkiksi jollakin seuraavista tavoista: 

a) henkilö ei koe ketään seksuaalisesti puoleensa vetävänä eikä myöskään tunne mielenkiintoa minkäänlaiseen seksuaaliseen toimintaan
b) henkilö kokee seksuaalista halua, mutta halulla ei ole kohdetta  
c) henkilö kokee seksuaalista halua vain erityisissä tilanteissa 

Aseksuaali voi olla niin sanotusti sex-favourable, eli seksiin positiivisesti suhtautuva/seksistä pitävä, sex-indifferent, eli seksiin neutraalisti suhtautuva tai sex-repulsed eli seksiin negatiivisesti suhtatuva. Aseksuaalin suhtautuminen seksiin voi myös vaihdella näiden kaikkien välillä ollen niin kutsutusti sex-ambivalent. Sex-favourable aseksuaali voi olla esimerkiksi henkilö, joka pitää seksuaalisista toiminnoista, mutta ei tunne seksuaalista vetovoimaa toisia kohtaan. Sex-favourable voi myös tuntea seksuaalista vetovoimaa, mutta tämä nousee esiin vain tietyissä, erityisissä tilanteissa. Sex-favourable voi myös olla aseksuaali, joka ei tunne seksuaalista vetovoimaa eikä mielenkiintoa seksuaalisiin toimintoihin, mutta siitä huolimatta esimerkiksi keskustelee mielellään seksistä ja seksuaalisuudesta toisten kanssa. Sex-repulsed kokee seksiä ja seksuaalisuutta kohtaan negatiivisia tunteita, joita voivat olla esimerkiksi pelko, inho tai jopa suoranainen viha ja sex-indifferent taas ei koe seksiä kiinnostavana, mutta ei toisaalta vastenmielisenäkään. Joitakuita sex-repulsed aseksuaaleja ahdistaa ainoastaan ajatus siitä, että olisi itse seksuaalisessa kanssakäymisessä kun taas toisille sex-repulsed aseksuaaleille kaikki seksiin liittyvä, koski se sitten itseä tai muita, aiheuttaa vastenmielisyyden tunteita. 

Jotkut aseksuaalit tuntevat seksuaalista viehätystä toisia kohtaan, mutta vetovoima tulee esiin vain tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi demiseksuaalisuus on aseksuaalisuuden kirjolle kuuluva identiteetti, josta on kysymys silloin, kun henkilö kykenee tuntemaan seksuaalista halua vain ihmisiin, joiden kanssa hän on luonut vahvan tunnesiteen. Tämä tunneside voi tarkoittaa esimerkiksi parisuhdetta tai ystävyyssuhdetta. Pelkästään viehättävä ulkonäkö tai miellyttävä luonne ei yleensä riitä herättämään demiseksuaalin seksuaalista kiinnostusta. Vahva tunnesidekään ei kuitenkaan ole mikään tae seksuaalisen vetovoiman syntymisestä. Samalla tavalla kuin homo ei kiinnostu kaikista samaa sukupuolta olevista ihmisistä tai hetero kaikista vastakkaisen sukupuolen edustajista, demiseksuaali ei viehäty kaikista, joiden kanssa hänellä on tunneside. 

Aseksuaalin vastakappale on aromanttinen. Katso uudestaan kohdat a, b ja c ja vaihda sana seksuaalinen romanttiseen. Aromanttinen voi olla romance-favourable, eli romantiikasta pitävä, romance-indifferent, eli romantiikkaan neutraalisti suhtautuva, romance-repulsed, eli romantiikkaan negatiivisesti suhtautuva tai romance-ambivalent, eli kaikkia edellä mainittuja sekaisin tai vaihdellen. Samoin kuin on olemassa demiseksuaaleja, on myös demiromanttisia, eli henkilöitä, jotka voivat kokea romanttista vetoa vain ihmisiin, joiden kanssa ovat luoneet vahvan tunnesiteen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilön on mahdollista ihastua tai rakastua vain ihmiseen, jonka kanssa hänellä on syvä ystävyyssuhde. Demiromanttinen ei tavallisesti ihastu esimerkiksi puolituttuihin tai julkisuuden henkilöihin. Kuten demiseksuaalisuudessa voimakas tunneside ei takaa seksuaalisen halun syntymistä, myöskään demiromanttiselle sydänystävyys ei automaattisesti tarkoita, että toista kohtaan syntyy romanttisia tunteita.

Henkilö voi olla sekä aseksuaali että aromanttinen tai vain jompikumpi. Yksinkertaistetusti sanottuna esimerkiksi panromanttinen aseksuaali ei koe seksuaalista halua ketään kohtaan, mutta voi kokea romanttista mielenkiintoa sukupuolesta riippumatta ja vastaavasti aromanttinen panseksuaali ei kärjistetysti tunne ketään kohtaan romanttista vetovoimaa, mutta voi sen sijaan kokea seksuaalista viehätystä sukupuoleen katsomatta. 

Aseksuaali voi siis vallan mainiosti tuntea romanttista rakkautta ja olla parisuhteessa. Monelta aseksuaalilta kysytään, kuinka heidän parisuhteensa eroavat ystävyyssuhteista, jos niihin ei kuulu seksi. Minusta tämä on aika surullinen kysymys ja osoittaa lähinnä sen, että kysyjän käsityksen mukaan parisuhteen ja ystävyyssuhteen ainoa ero on seksi. Avoimessa suhteessa eläjät kuulevat vastaavanlaisia kysymyksiä eri muodossa. "Miten teidän suhteenne eroaa fwb-suhteesta (eli friends with benefits, eli panokaverisuhteesta), kun teillä kerran on suhteen ulkopuolisiakin juttuja?" Eikö näiden kysyjien parisuhteessa ole muuta sisältöä kuin seksi? Eiköhän parisuhteella ja ystävyyssuhteella ja parisuhteella ja fwb-suhteella ole muitakin eroavaisuuksia kuin seksuaalinen kanssakäyminen, kuten vaikkapa sitoutumisen taso, erilaiset tavat rakastaa ja olla kiintynyt toiseen ihmiseen ja se, kuinka paljon omaa elämää jaetaan toisen henkilön kanssa? Kysymys on osoitettu niille ihmisille, joille parisuhde on se kaikista kiintynein ja merkityksellisin ihmissuhde. Tietenkään kaikissa tapauksissa parisuhde ei merkitse sitoutuneempaa ja läheisempää ihmissuhdetta kuin ystävyyssuhde. Osa ihmisistä ei tahdo jaotella ihmissuhteita erikseen ystävyys- ja parisuhteisiin vaan heille jokainen ihmissuhde on yksilöllinen persoonallisine piirteineen (ihmissuhdeanarkismi). 

Parisuhde aseksuaalin kanssa ei automaattisesti tarkoita seksitöntä parisuhdetta. Esimerkiksi demiseksuaalinen henkilö voi oman parisuhteensa sisällä olla seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen ja kokea olevansa enemmän allo-, eli ei-aseksuaali kuin aseksuaali. Myös aseksuaali, joka ei edes erityisissä tilanteissa tunne seksuaalista halua toisia kohtaan, voi pitää seksuaalisista toiminnoista ja siten osallistua mielellään seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toisaalta jotkut aseksuaalit, jotka eivät ole kiinnostuneet seksistä missään muodossa, mutta eivät toisaalta pidä sitä vastenmielisenäkään, saattavat silloin tällöin harrastaa seksiä kumppaninsa mieliksi. Osa saattaa harrastaa seksiä esimerkiksi biologisen lapsen saamisen toivossa. Lisäksi, vaikka parisuhde olisi seksitön, voi siinä silti olla runsain mitoin läheisyyttä. Vaikka ihminen ei olisi kiinnostunut seksistä hän voi silti olla erittäin läheisyydenkaipuinen. 

Samoin aromanttisuus ei tarkoita kyvyttömyyttä tuntea rakkautta, vaikka se voikin merkitä (ei merkitse aina!) romanttisen rakkauden puuttumista. Rakkautta on olemassa monenlaista muutakin kuin romanttista, kuten ystäviä kohtaan koettava rakkaus, perheenjäsenen rakastaminen, luontorakkaus ja niin edelleen. Myös henkilö, jolta puuttuu täysin kyky tuntea romantista vetovoimaa, voi olla parisuhteessa. Tällöin parisuhde vain perustuu muille asioille kuin romanttisille tunteille. Yksi esimerkki aromanttisesta parisuhteesta tai parisuhteen kaltaisesta suhteesta on queerplatoninen suhde, jonka voisi sanoa olevan niin sanotusti ystävyyssuhteen ja parisuhteen välimuoto. Queerplatoninen suhde muistuttaa perinteisesti tarkasteltuna enemmän parisuhdetta kuin ystävyyssuhdetta, mutta siitä puuttuvat romanttiset tunteet. Queerplatonisessa suhteessa voidaan esimerkiksi asua yhdessä, siinä voi olla enemmän fyysistä läheisyyttä kuin ystävyyssuhteissa yleensä ja/tai siinä vietetään aikaa yhdessä tiiviimmin ja omaa elämää jaetaan toiselle henkilölle enemmän kuin niin kutsutussa keskiverrossa ystävyyssuhteessa. 

Kun henkilö kertoo aseksuaalisuudestaan, haluavat jotkut ihmiset tehdä kaikkensa poistaakseen henkilön aseksuaalisuuden alkamalla suositella tälle terapiaa tai muuta "parannuskeinoa". Monen on vaikea käsittää, että aseksuaalisuus on useille seksuaalinen suuntautuminen ja identiteetti siinä missä toisille hetero- tai homoseksuaalisuus ilman että asiaan liittyy traumoja, hormonihäiriöitä tai muita ongelmia. Sitä paitsi, vaikka henkilön aseksuaalisuuteen liittyisi trauma tai hormonitoiminnan poikkeavuus, se ei millään tavalla mitätöi henkilön aseksuaalisuutta. Aseksuaalisuudessa ei myöskään ole kysymys siitä, että yksilöllä olisi ollut huono henkilökemia seksikumppaniensa kanssa aivan kuten homoseksuaalisuudessa ei ole kysymys siitä, että henkilöllä olisi ollut huonoja kokemuksia vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Myös yleinen toteamus; "Et vain ole löytänyt sitä oikeaa", on typerä. Määritelläänkö "se oikea" ainoastaan seksin kautta? Entä parisuhde, joka toimii kaikilta niiltä osin kuin hyvän ja terveen parisuhteen ajatellaan toimivan, mutta jossa vain ei ole seksiä tai jossa seksi ei tunnu toisesta osapuolesta miltään? Onko se jollain tavalla huono/vajavainen parisuhde? Osalla aseksuaaleista on voinut olla montakin seksikumppania elämänsä aikana eikä seksi siltikään ole välttämättä koskaan tuntunut heistä erityisen kiehtovalta. 

Aseksuaalisuus on laaja kirjo, jolle kuuluu valtava määrä erilaisia identiteettejä. Alla luettelen näistä identiteeteistä muutaman: 

Grey(a)seksuaali/harmaa(a)seksuaali: Kokee seksuaalista halua hyvin vähän, harvoin ja/tai vain tietyissä tilanteissa tai tuntee seksuaalista halua suhteellisen usein, mutta ei koe tarvetta tehdä asialle mitään.
Aegoseksuaali: Kokee seksuaalista halua ja voi nähdä jonkun seksuaalisesti puoleensa vetävänä, mutta ei tahdo osallistua seksuaaliseen kanssakäymiseen toisten kanssa.
Aceflux: Henkilö, jonka aseksuaalisuuden taso vaihtelee ollen välillä täysin aseksuaali, toisinaan ei-aseksuaali, eli alloseksuaali, ja joskus jotain näiden väliltä (esim. harmaa, demi yms.)
Polarseksuaali: Henkilö on toisinaan voimakkaan seksuaalinen ja ajoittain täysin aseksuaali olematta juuri koskaan mitään siltä väliltä.
Frayseksuaali: Niin sanotusti demiseksuaalin vastakohta, eli henkilö, joka tuntee seksuaalista halua vain henkilöihin, joihin hänellä ei ole tunnesidettä.
Lithoseksuaali/akoiseksuaali: Henkilö, joka tuntee seksuaalista vetovoimaa, mutta ei halua, että siihen vastataan/seksuaalinen vetovoima katoaa, jos halun kohde osoittaa vastakaikua.
Reciproseksuaali: Henkilö, joka kykenee tuntemaan seksuaalista halua ainoastaan henkilöön, jolta saa vastakaikua.
Omniaseksuaali: Ei koe minkäänlaista seksuaalista halua kehenkään yhtään missään tilanteessa eikä myöskään halua esimerkiksi keskustella seksiin liittyvistä asioista.
Noetiseksuaali: Henkilö, joka kokee seksuaalista vetovoimaan ainoastaan henkilöön, johon hänellä on mentaalinen yhteys. Tämä voi tarkoittaa esim. samankaltaisia elämänkatsomuksia, maailmankuvia tai mielenkiinnon kohteita. Yksi samankaltainen suuntautuminen tämän kanssa on esim. encephaloseksuaali, mutta en itse osaa kuvata näiden kahden välistä eroavaisuutta, mikäli niillä sellainen on.
Myrseksuaali: Henkilö edustaa useita eri aseksuaalikirjon identiteettejä joko samanaikaisesti tai vaihdellen. 

Demiseksuaalisuus herättää toisinaan hämmästystä ja jopa jonkinasteista loukkaantumista ihmisissä. Kun henkilö kertoo olevansa demiseksuaali ja selittää termin merkityksen, siihen saatetaan tokaista esimerkiksi: "Mutta eikös useilla ole periaate, että seksuaaliseen kanssakäymiseen suostutaan ainoastaan vakituisessa parisuhteessa?" "Suurin osa varmasti harrastaa seksiä mieluiten sellaisen ihmisen kanssa, joihin heillä on tunneside" tai "Onko sitten niin, että jos ei ole demiseksuaali, on täysin tunteeton ihminen, jolle kelpaa seksikumppaniksi kuka tahansa?"   

Demiseksuaalisuudessa ei ole kysymys periaatteesta vaan siitä, että seksuaalista halua ei yksinkertaisesti ole ilman tunnesidettä. Ihminen, jolle ajatus "ei seksuaalista kanssakäymistä ilman parisuhdetta" on lähinnä periaate, voi kuitenkin tuntea seksuaalista halua. Hän on vain päättänyt, ettei toteuta haluaan ennen kuin on muodostanut halun kohteen kanssa vakituisen parisuhteen. Ihan niin kuin karkkilakossa oleva ihminen voi tuntea makeanhimoa, mutta on tehnyt päätöksen pidättäytyä ylimääräisen sokerin syömisestä. Se on täysin eri asia kuin se, ettei ylipäätään tunne minkäänlaista mielitekoa karkkeihin. Moni varmasti ryhtyy seksuaaliseen kanssakäymiseen mieluiten sellaisessa ihmissuhteessa, jossa vallitsee vahva, emotionaalinen side, mutta demiseksuaali nimenomaan tarvitsee tunnesiteen seksuaalisen vetovoiman synnyttämiseksi kun taas ei-demiseksuaalille tunneside on usein seksin paremmaksi tekevä, mutta ei siitä huolimatta välttämätön asia.   

Se, että ihminen ei ole demiseksuaali ei tarkoita, että ihminen olisi tunteeton seksiaddikti, jolle kelpaa kuka tahansa vaan ainoastaan sitä, että seksuaalisen vetovoiman syntyminen ei vaadi tunnesidettä. Ei-demiseksuaalille voi seksuaalisen mielenkiinnon kehittymiseen riittää esimerkiksi puoleensa vetävä ulkonäkö tai viehättävä persoonallisuus. Demiseksuaalisuus ei myöskään tarkoita aidompia/vahvempia tunteita tai parempaa kykyä rakastaa. Ei-demiseksuaali voi olla aivan yhtä rakastava, herkkä ja tunteellinen kuin demiseksuaali, vaikka hän ei välttämättä tarvitsekaan seksuaalisen halun synnyttämiseksi voimakkaita rakkauden tunteita. 

Demiseksuaali voi myös harrastaa seksiä ilman tunnesidettä. Syitä demiseksuaalille ryhtyä tällaiseen seksiin voi olla esimerkiksi halu kokeilla irtoseksiä muiden ihmisten hehkutusten vuoksi tai halu miellyttää toista ihmistä. Demiseksuaali voi harrastaa irtosuhteita yksinkertaisesti siitäkin syystä, että hän pitää seksistä, mutta tällaisissa tapauksissa seksuaalisesta kanssakäymisestä vain puuttuu demiseksuaalin osalta toiseen henkilöön koettava seksuaalinen vetovoima. 

Demiseksuaalisuudessa on olemassa myös joitakin alatyyppejä, joita ovat ainakin: 

Apresseksuaali: Tuntee seksuaalista mielenkiintoa vain henkilöön, johon kokee ennestään muutakin vetovoimaa, esim. romanttista, platonista tai mentaalista. Apresseksuaalin ja demiseksuaalin eron sanotaan olevan siinä, että demiseksuaali tarvitsee nimenomaan tunnesiteen (esim. parisuhteen tai ystävyyssuhteen) seksuaalisen halun synnyttämiseen, kun taas apresseksuaalille seksuaalisen vetovoiman kehittymiseen riittää, että hän ylipäätään kokee henkilöä kohtaan jotain, yleensä emotionaalista, vetovoimaa riippumatta siitä, onko apresseksuaalin ja vetovoiman kohteen välillä tunnesidettä. Yksi apresseksuaalin kanssa samankaltainen identiteetti on axioseksuaali, mutta en jälleen ole varma näiden kahden välisistä eroavaisuuksista.
Sequenceseksuaali: Tuntee seksuaalista halua vain henkilöön, johon kokee myös romanttista vetovoimaa. Sequenceseksuaali eroaa demi- ja apresseksuaalista siten, että demi- ja apresseksuaalit eivät tarvitse välttämättä juuri romanttista vetovoimaa halun synnyttämiseen vaan heillä halun saattavat nostattaa myös vaikkapa platoniset tunteet. Lisäksi, jos puhutaan romantiikasta, demiseksuaali tarvitsee seksuaalisen mielenkiinnon syntymiseen yleensä jo jonkin aikaa kestäneen vakituisen parisuhteen, kun taas sequenceseksuaalin halu voi kehittyä pelkästä ihastumisen tai rakastumisen tunteesta ilman minkäänlaista suhdetta toiseen ihmiseen. Sequenceseksuaalin vastakohta on ansequenceseksuaali, eli henkilö, joka viehättyy seksuaalisesti vain ihmisistä, joista hän ei ole kiinnostunut romanttisesti. 

Jonkinasteinen aseksuaalisuus on ollut osa identiteettiäni niin kauan kuin muistan. Aluksi ajattelin kyseen olevan pikemminkin nuoresta iästä ja/tai ujoudesta kuin aseksuaalisuudesta, mutta ajan myötä minusta alkoi tuntua, että mitä vanhemmaksi tulin, sitä vahvemmin ymmärsin samastuvani ainakin jossain määrin enemmän aseksuaaleihin kuin alloseksuaaleihin. Aikanaan en kuitenkaan tiennyt aseksuaalisuuden olevan kirjo vaan luulin sen tarkoittavan aina täydellistä mielenkiinnon puutetta kaikkea seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvää kohtaan, ja siksi oloni tuntui pitkään hyvin epävakaalta ja ristiriitaiselta, kun koin, että aseksuaali ei kuvaa minua ja samaan aikaan tunsin myös, etten ole alloseksuaalikaan. Tunsin oloni ulkopuoliseksi alloseksuaalien seurassa, mutta toisaalta en kokenut saavani yhteyttä aseksuaaleihinkaan, sillä yrittäessäni selvitellä heidän kanssaan syytä kokemuksilleni, kohtasin enimmäkseen sellaisia aseksuaaleja, jotka eivät ymmärtäneet, miksi seksuaalisuuden pohtiminen kiinnostaa yhtään ketään missään muodossa ja joille seksuaalisuudesta puhuminen tai kyseisten puheiden kuunteleminen ylipäätään aiheutti vastenmielisyyden tunteita huolimatta siitä, kuinka neutraalisti asiaa yritti käsitellä. Alloseksuaalien mielestä taas syy jonkinasteisille aseksuaalisuuden kokemuksilleni oli joko se, etten ollut kohdannut riittävän viehättävää ihmistä tai se, että seksuaalisuuteni oli lukossa estyneisyyden ja häveliäisyyden takia. 

Minulle oli suuri helpotus huomata, että aseksuaalisuus ei ole mustavalkoinen asia, joka ilmenee kaikilla tismalleen samalla tavalla vaan värikäs kirjo, josta löydän useita samastuttavia identiteettejä.

Lisää luettavaa:

Luettelo aseksuaalikirjon identiteeteistä

Luettelo aromanttisuuskirjon identiteeteistä 

Mitä kaikkea vetovoima voi tarkoittaa?

Viimeiseksi mainittu linkki opettaa, että vetovoima ei merkitse ainoastaan seksuaalista tai romanttista mielenkiintoa vaan niiden lisäksi on olemassa myös esimerkiksi esteettinen vetovoima, eli ulkonäöstä viehättyminen (ei välttämättä liity mitenkään seksuaalisuuteen), sensuaalinen vetovoima, eli halu fyysiseen läheisyyteen ilman seksiä (esim. halailu, suuteleminen tai hieronta), sosiaalinen vetovoima, eli toisen henkilön ihailu ja/tai halu olla vetovoiman kohteen kaltainen, tutelaarinen vetovoima, eli halu pitää huolta vetovoiman kohteesta ja suojella tätä ja ceduraalinen vetovoima eli halu saada vetovoiman kohteelta huolenpitoa ja suojelua.

Multiseksuaalisuus

Multiseksuaalinen ihminen on henkilö, joka on kiinnostunut seksuaalisesti ja/tai romanttisesti useamman kuin yhden sukupuolen edustajista. Tunnetuin multiseksuaalisuuden muoto lienee biseksuaalisuus, mutta tämän lisäksi on myös esimerkiksi panseksuaalisuus, polyseksuaalisuus ja omniseksuaalisuus. Näille suuntautumisille on omat määritelmänsä, mutta nekään eivät aina ole mustavalkoisia vaan riippuvat myös siitä, kuinka kyseisiin suuntautumisiin identifioituvat henkilöt määrittelevät termit omalla kohdallaan. 

Toisinaan ihmiset erottavat toisistaan seksuaalisen ja romanttisen suuntautumisen, jolloin seksuaalinen suuntautuminen kuvaa nimenomaan halua seksuaaliseen kanssakäymiseen halun kohteen kanssa ja romanttinen mielenkiinto taas merkitsee toiveita romanttisista teoista (joihin parisuhde voi kuulua tai olla kuulumatta) kiinnostuksen kohteen kanssa. Henkilö voi olla esimerkiksi heteroromanttinen multiseksuaali, jolloin hän kokee seksuaalista halua useampaa kuin yhtä sukupuolta kohtaan, mutta luo romanttisia tunnesiteitä ainoastaan vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Useilla seksuaalinen ja romanttinen suuntautuminen kuitenkin kulkevat käsi kädessä (esim. homo on yleensä sekä homoseksuaali että homoromanttinen ja multiseksuaali on yleensä myös multiromanttinen) ja selkeyden vuoksi tässäkin kirjoituksessa seksuaalisuudella tarkoitetaan myös romanttista vetovoimaa. 

Erään määritelmän mukaan biseksuaali ja polyseksuaali kuvaavat henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita useammasta kuin yhdestä, mutta eivät välttämättä kaikista sukupuolista, kun taas panseksuaali ja omiseksuaali tuntevat vetoa kaikkiin sukupuoliin. Bi- ja polyseksuaalin välisen eroavaisuuden sanotaan olevan siinä, että polyseksuaali ei kiinnitä huomiota sukupuoleen vaan viehättyy persoonasta, kun taas biseksuaalille vetovoimaan vaikuttaa, persoonan lisäksi, myös sukupuoli. Biseksuaali saattaa kokea eri sukupuolet viehättävinä erilaisista syistä. Heitä kiehtovat naisissa tietyt ominaisuudet, miehissä toiset asiat ja muunsukupuolisissa taas jotkin muut piirteet. 

Kaikkiin sukupuoliin suuntautuneita kutsutaan pan- ja omniseksuaaleiksi, joista, eräiden määritelmien mukaan, omniseksuaalille sukupuoli on vetovoimaan vaikuttava tekijä ja panseksuaali taas viehättyy vain persoonasta. 

Mikäli olet nyt hämmentynyt ja ajattelet, että eihän ole olemassa muita sukupuolia kuin nainen ja mies, lukaisepa aikaisempi kirjoitukseni: https://omalaatuinenautismi.blogspot.com/2021/03/sukupuolen-moninaisuus.html

Määritelmät eivät tosiaan ole yksiselitteisiä ja esimerkiksi moni biseksuaali kuvaa itseään nimenomaan ihmiseen rakastuvaksi henkilöksi, joka ei katso sukupuolta. Ihmiset määrittelevät suuntautumiset eivätkä suuntautumiset ihmisiä ja sen vuoksi koen paremmaksi kirjoittaa multiseksuaalisuudesta, jonka sisään kaikki mainitut suuntautumiset mahtuvat. 

Multiseksuaalin vastakohta on monoseksuaali, joka siis kuvaa seksuaalisen ja/tai romanttisen vetovoiman tuntemista yhteen sukupuoleen. Monoseksuaaleja ovat esimerkiksi homo- ja heteroseksuaalit. 

Multiseksuaalisuus väärin ymmärretään toisinaan synonyymiksi monisuhteisuudelle tai pettämiselle. Tässä vaiheessa on hyvä korostaa, että *eettinen monisuhteisuus ei ole sama asia kuin pettäminen. Multiseksuaali voi tietenkin olla monisuhteinen sekä valitettavasti myös pettäjä, mutta näillä asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko henkilö multi- vai monoseksuaalinen sillä eettisesti monisuhteisia ihmisiä löytyy myös monoseksuaaleista ja heterot ja homot ovat syyllistyneet uskottomuuteen siinä missä multiseksuaalitkin. Itse olen multiseksuaali sekä monogaaminen eli yksiavioinen. 

Älyttömin väärinkäsitys erityisesti pan-, poly- ja omniseksuaalisuuden suhteen on se, että kyseiset suuntautumiset sisältäisivät seksuaalisten/romanttisten tunteiden kokemisen muitakin kuin ihmisiä kohtaan. Tiedän monen panseksuaalin kuulleen kysymyksen: "Rakastutko myös esineisiin ja eläimiin?" kun he ovat kertoneet tuntevansa vetoa kaikkia sukupuolia kohtaan. Mistä lähtien eläimet ja esineet ovat olleet sukupuolia? Haluan huomauttaa, että minulla ei ole mitään objektiseksuaalisuutta, eli sitä vastaan, että jotkut ihmiset tuntevat vetovoimaa elottomiin asioihin, kuten esimerkiksi esineisiin tai piirroshahmoihin.

Suuntautuminen useampaan kuin yhteen sukupuoleen ei myöskään tarkoita, että viehättyy jokaisesta tapaamastaan ihmisestä. Useimmat ihmiset ymmärtävät, että heteronainen ei tunne vetovoimaa jokaista tapaamaansa miestä kohtaan ja heteromies ei kiinnostu jokaisesta kohtaamastaan naisesta, mutta jostain syystä multiseksuaalien kuvitellaan viehättyvän kirjaimellisesti kaikista ihmisistä. Kuvitellaan, että sinä, joka tätä tällä hetkellä luet, olet kiinnostunut ainoastaan miehistä ja etsit itsellesi tällä hetkellä parisuhdekumppania. Riittääkö sinulle, että tuleva kumppanisi on mies vai toivotko kenties myös, että hänellä olisi miellyttävä luonne ja arvomaailmanne kohtaisivat? Samoin multiseksuaalille ei riitä vain se, että kumppaniehdokas on ihminen. 

On omituista, että multiseksuaalisuuden oletetaan olevan synonyymi ihmiselle, jolle ei yksi kumppani riitä. Jos miehen kanssa seurustelevan biseksuaalin ajatellaan haikailevan koko suhteen ajan naisten perään, eikö samankaltaisesti voisi ajatella myös kenestä tahansa heterosta tai homosta? Eikö yhtä lailla voisi sanoa, että suhteessa olevat heteromiehet ja lesbonaiset haaveilevat jatkuvasti muista naisista tai vastaavasti niin, että homomiehet ja heteronaiset haikailevat aina muiden miesten perään? 

Kuten aiemmin kirjoitin, jokainen määrittelee suuntautumisensa omalla tavallaan. Minulle multiseksuaalisuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että henkilön sukupuoli ei sanele sitä, voinko olla hänen kanssaan romanttisessa suhteessa vaan siihen vaikuttavat täysin eri tekijät, kuten arvomaailma ja luonne. Koska en juuri näe sukupuolta vaikuttavana asiana yksilön viehätysvoimassa, pidän itseäni panromanttisena tai panseksuaalina. Usein kuitenkin kutsun itseäni myös biseksuaaliksi, koska kyseinen termi tunnetaan yleensä panseksuaalisuutta paremmin. 

Eräitä hassuimpia kuulemiani käsityksiä multiseksuaalisuudesta ovat myös se, ettei henkilö voisi olla multiseksuaali, mikäli hän ei ole kokenut romanttisia tai seksuaalisia asioita kaikkien sukupuolten edustajien kanssa, ja se, että tietyn näköinen tai luonteinen henkilö ei voisi olla multiseksuaali. Onko seksuaalisesti kokematon henkilö automaattisesti aseksuaali? Ei, joten miksi nainen, jolla on ollut romanttinen/seksuaalinen suhde mieheen, mutta ei naiseen, olisi automaattisesti hetero? Olen muutaman kerran kuullut kuinka esimerkiksi naisoletetun henkilön multiseksuaalisuus on kyseenalaistettu siksi, että hän on kuulemma ulkonäöltään ja/tai luonteeltaan liian feminiininen. Mitä tekemistä tällaisilla asioilla on seksuaalisen suuntautumisen kanssa?

 

*Eettisellä monisuhteisuudella tarkoitetaan suhdemuotoa, jossa avoimesta suhteesta ja/tai polyamorisesta suhteesta on sovittu yhdessä. Epäeettisessä monisuhteisuudessa taas on kysymys siitä, että suhteessa, jonka on sovittu olevan suljettu, joku harjoittaa monisuhteisuutta kumppaninsa/kumppaniensa selän takana eli pettää. 

Polyamorisessa suhteessa henkilöllä on useampi kuin yksi vakituinen kumppani. Kuten kahden ihmisen suhteet, polyamorinenkin suhde voi olla suljettu tai avoin. Avoimessa suhteessa on yhdessä sovittu, että osapuolilla voi olla myös suhteen ulkopuolisia irtosuhteita kun taas suljetussa suhteessa halutaan pitää romanttiset/seksuaaliset kanssakäymiset ainoastaan vakituisten kumppanusten välisinä asioina.

 

Lue lisää:

Bi/pan(multi)seksuaalisuudesta:

"Emme välttämättä ole kiinnostuneita orgioista"

"Myös homot suhtatuvat epäillen biseksuaaleihin" 

"Lopetetaan binaisten demonisointi"

Polyamoriasta/monisuhteisuudesta:

Polyamoria - opas sotealojen ammattilaisille

Objektiseksuaalisuudesta:

Objektiseksuaali Anne elää parisuhteessa WTC-tornien kanssa 

Objektiseksuaalisuus ei ole luonnotonta eikä kyseessä ole sairaus

Sukupuolen moninaisuus

Sukupuoli merkitsee monille pitkälti sukuelimiä, mikä ei sinällään ihmetytä, kun ajattelee esimerkiksi, että vastasyntynyt vauva nimitetään tietyn sukupuolen edustajaksi pelkästään hänen sukuelimensä perusteella. 

Sukupuoli voi kuitenkin olla paljon muutakin kuin sukuelin. Se voi olla sitä, miten ilmaisemme itseämme ulkoisesti ja sitä, mitä koemme olevamme sisäisesti. Toisille sukupuoli on tärkeä osa identiteettiä ja joillekuille se ei merkitse mitään. Tapoja kokea sukupuoli on varmasti yhtä monta kuin on ihmisiäkin. 

Nainen ja mies eivät ole ainoat olemassa olevat sukupuolet. Niin kutsuttuja biologisia, eli kehon ominaisuuksien perusteella määriteltäviä sukupuolia, on miehen ja naisen lisäksi näiden kahden erilaisia yhdistelmiä, eli intersukupuoliset. Biologisen sukupuolikäsityksen lisäksi on olemassa sukupuoli-identiteetti, eli sisäinen kokemus omasta sukupuolesta, joka voi olla esimerkiksi nainen, mies, nämä kaksi yhtä aikaa tai jotain täysin muuta. 

Itse olen sukupuoleltani genderfluidi, eli muuttuva sukupuoli. Tämä tarkoittaa omalla kohdallani esimerkiksi sitä, että yhtenä hetkenä olen sukupuoleton, toisena nainen, joskus olen naisen ja sukupuolettoman sekoitus ja toisinaan olen demimaskuliini. Genderfluidin lisäksi nimitän itseäni naiseksi sekä toisinaan deminaiseksi tai agender feminiiniksi. 

Naiseus merkitsee minulle omalla kohdallani enimmäkseen tiettyjä, kehollisia ominaisuuksia, joiden vuoksi näyttäydyn useimmille ihmisille naissukupuolen edustajana. Genderfluidius taas on ulkoisista tekijöistä riippumaton osa persoonaani. 

Kun synnyin, minut määritettiin tytöksi. Asia ei ole koskaan vaivannut minua suuresti, mutta jo lapsuudesta tai varhaisnuoruudesta asti sisälläni on ollut selittämätön tunne siitä, että nainen ei ole täysin oikea sana kuvaamaan sukupuoltani. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut olevani mieskään. Ennen 18 vuoden ikää en tiennyt muista sukupuolista kuin miehestä ja naisesta, joten oman sukupuolen ymmärtäminen oli hyvin vaikeaa, kun oli valittava kahden, itselleen sopimattoman vaihtoehdon väliltä. 

Täysi-ikäisenä tutustuin sukupuolen moninaisuuteen ja löysin termin sukupuolineutraali kuvaamaan sukupuoli-identiteettiäni. Yhteiskunnan binäärikeskeisyyden ja biologisen sukupuolen painottamisen vuoksi minun oli kuitenkin vaikea kutsua itseäni sukupuolineutraaliksi tarkentamatta olevani biologisesti nainen. Asiaa hankaloitti myös se, että monet muut (niistä harvoista, joille sukupuolestani puhuin) eivät ymmärtäneet kokemustani ja halusivat saada minut vakuuttuneeksi siitä, että olen täysin nainen. Naiseuttani perusteltiin kehollisten ominaisuuksieni lisäksi persoonallisuuden piirteilläni, elekielelläni ja puhetyylilläni. Luulin, että ollakseen sukupuoleltaan muu kuin se, mikä syntymässä on määritelty, ihmisellä tulee olla useita, vastakkaiselle sukupuolelle (naisista ja miehistä puhuttaessa) tyypillisiksi miellettyjä piirteitä ja koska omalla kohdallani ei ilmeisesti näin ollut, päätin yrittää unohtaa nonbinäärisyyteni. 

Vaikka pitkään ajattelin tai yritin ajatella, että olen nainen, koska minulla on niin sanotusti naisen keho ja muut näkevät minut naisena, ei sisäinen nonbinäärisyyteni kadonnut minnekään. Joskus olin nainen myös sisäisesti, mutta toisinaan taas olin jotain muuta ja välillä minulla ei ollut sukupuolta ollenkaan. Silloin tällöin sukupuoleni oli jossain määrin maskuliininen, mutta enimmäkseen olen aina liukunut naisen ja nonbinäärin välillä. Sukupuoleni ei ole koskaan ollut mies. Tämä oli yksi syy sille, että yritin olla huomioimatta kokemuksiani, sillä ajattelin, että jos olen naisoletettu, jonka sukupuoli-identiteetti ei ole koskaan mies, mutta ainakin toisinaan nainen, on minun silloin ikään kuin pakko kutsua itseäni naiseksi. Pelkäsin, että liittämällä itseni osaksi sukupuolivähemmistöä tekisin vahinkoa henkilöille, jotka missään tapauksessa eivät edusta syntymässä merkittyä sukupuoltaan. 

Mitkä tekijät ovat saanet minut kyseenalaistamaan syntymässä määritetyn sukupuoleni? Tähän kysymykseen minulla ei ole muuta vastausta kuin sisäinen kokemus, jota en osaa tarkemmin perustella. Nuorempana asiaan on osaltaan vaikuttanut kapea-alainen naiskuva, mutta kokemukseni ei ole muuttunut siitäkään huolimatta, että nykyään miellän vain hyvin harvat ominaisuudet pääasiassa feminiinisiksi tai maskuliinisiksi. Myös se, ettei minulla ollut konkreettisia perusteita muunsukupuolisuudelleni, sai minut kuvittelemaan, etten voi nimittää sukupuoltani miksikään muuksi kuin siksi, joksi se on syntymässä määritelty, sillä aikaisemmin minusta vaikutti siltä, että ihmisillä oli selkeät syyt kokea syntymässään oletettu sukupuolensa toisin. Näitä syitä näyttivät olevan esimerkiksi voimakas vastenmielisyys asioihin, joiden tavallisesti ajateltiin oman (biologisen) sukupuolen edustajia kiinnostavan, taipumus kokea itsensä ulkopuoliseksi oman sukupuolen edustajien keskuudessa sekä ulkoiset ominaisuudet ja/tai sisäiset luonteenpiirteet, joita stereotyyppisesti pidetään omalle sukupuolelle epätyypillisinä. 

Mikään edellä mainituista seikoista ei pidä minun kohdallani ainakaan täysin paikkansa. On monia tai ainakin muutamia sellaisia, usein feminiinisiksi miellettyjä harrastuksia, jotka eivät kiinnosta minua, mutta samaan aikaan suurin osa mielenkiinnon kohteistani lienee keskimääräisesti enemmän naisten kuin miesten suosiossa. Tunnen oloni usein ulkopuoliseksi naisten, mutta niin myös miesten kanssa. Ulkopuolisuuden tunteeseen vaikuttavat omalla kohdallani enemmän seurassani olevien ihmisten luonteet, aiheet, joita seurueessa käsitellään ja muista seikoista peräisin oleva kyvyttömyys päästä yhteyteen toisten ihmisten kanssa (autismi? ulkopuolisuuden tunnelukko? kiusaamistraumat? introverttiys?) kuin kanssani olevien henkilöiden sukupuoli. Yhdessä naisseurueessa voin tuntea olevani kuin kotonani ja toisten naisoletettujen kanssa olo taas tuntuu siltä kuin yrittäisi kommunikoida vieraalla kielellä ja sama vaihtelu pätee miesoletettujen kohdalla. Kehittymiseni lapsesta aikuiseksi tapahtui niin kuin sen naisoletetun kohdalla odotetaan tapahtuvan eikä kehoni ole havaittu poikkeavan tyypillisestä, naiseksi määritellyn henkilön vartalosta. 

Yksi seikka, joka teki omiin kokemuksiini luottamisen haasteelliseksi, oli se, että aikaisemmin minulla oli kuva, että ihmiset, joilla on ristiriita ulkoisesti määritellyn sukupuolensa ja sisäisen sukupuolensa välillä, ovat käytännössä aina olleet tästä asiasta tietoisia, kun taas itse aloin hahmottaa omaa muunsukupuolisuuttani vähitellen vasta 8-13 ikävuosien välillä ja tästäkin asian täydelliseen sisäistämiseen vei useita vuosia, yli 20-vuotiaaksi asti. Myöhemmin olen kuitenkin tavannut sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat vasta keski-ikäisinä havainneet, etteivät edusta sukupuolta, johon heidät on syntymässä määritelty. 

Muistaakseni tutustuin parisen vuotta sitten demisukupuolisuuteen, joka kuvasi tuolloin täydellisesti omaa sukupuoltani. Demisukupuolinen on henkilö, joka on osittain mutta ei täysin tietyn sukupuolen edustaja. Demigirl on osittain mutta ei kokonaan tyttö/nainen, demiboy on osittain mutta ei kokonaan poika/mies, demiagender on osittain mutta ei kokonaan sukupuoleton ja niin edelleen. Demimaskuliini, jonka aiemmin mainitsin yhdeksi sukupuolekseni, merkitsee osittaista maskuliinisuutta. Se voi olla tai olla olematta synonyymi demipojan/demimiehen kanssa ja esimerkiksi minulle se on oma terminsä. Olin iloinen saadessani tietää, että myös minun sukupuolelleni on nimi. 

Demigirl tai deminainen sopii yhä kuvaamaan sukupuoltani, mutta ymmärrettyäni, miten monimuotoinen ja vaihteleva sukupuoleni on, koen genderfluidin olevan sille kaikkein todenmukaisin määritelmä. Myös nainen on omalla tavallaan oikea nimitys, mutta kutsuessani itseäni naiseksi, puhun lähinnä kehollisista ominaisuuksistani ja virallisiin papereihini merkitystä sukupuolesta. Nainen on myös helpoin termi tilanteissa, joissa en koe olevani valmis esimerkiksi ihmettelyihin, mahdolliseen väittelyyn siitä, onko sukupuoli henkilön itsensä vai muiden ihmisten määriteltävissä tai rasittavaan inttämiseen siitä, kuinka maailmassa muka ei ole muita sukupuolia kuin mies ja nainen. 

Olen pohtinut myös, ovatko muunsukupuolisuuden kokemukseni yhä peräisin kapeasta sukupuolikäsityksestä (vaikka omasta mielestäni näen sukupuolen nykyään huomattavasti laajemmin kuin joskus muinoin) tai mikä pahempaa, mahdollisesti tiedostamattomasta, sisäisestä misogyniasta, eli naisvihasta. Onko minulla alitajuinen käsitys, että naiseus ja miehuus ovat ahtaita muotteja, joihin en tahdo itseäni tungettavan ja siksi määrittelen itseni mieluummin genderfluidiksi tai nonbinääriksi? Yhteiskunnassamme on kautta historian mielletty monet positiivisina pidetyt ominaisuudet maskuliinisiksi ja useat negatiivisiksi mielletyt piirteet taas on nähty feminiinisinä. Tällainen ajattelu on saanut monessa naisessa ja naisoletetussa aikaan tarpeen korostaa omia, yleisesti maskuliinisiksi koettuja ominaisuuksia ja pyrkiä kohti niin kutsutusti miesmäisempää mentaliteettia ja käyttäytymistä. Menneisyyttä muistellessani huomaan itsekin ajatelleeni, puhuneeni ja käyttäytyneeni toisinaan misogynisesti. Nämä naisvihamieliset hetket ovat peräisin juuri, usein jo lapsuudessa, sisäistetyistä käsityksistä, joiden mukaan feminiinisyys on huono ja maskuliinisuus taas hyvä asia. Aikana, jolloin feminismi ei vielä ollut minulle tuttu käsite enkä tuntenut historiaa senkään verran kuin nykyään, luulin myös, että naisoletettuna minun kuuluu suosia miehiä naisten kustannuksella, koska muuten olisin leuhka, joka pitää itseään ja kaltaisiaan muita ihmisiä parempana. 

Yksi tekijä sisäiselle misogynialleni on ollut myös muiden ihmisten toimesta tapahtuva sukupuoleni mitätöiminen naisoletetun olemukseni perusteella. Olin aikanaan katkera feminiinisiksi pidetyille ominaisuuksilleni, koska ne olivat näkemykseni mukaan syy sille, ettei minua voi tunnustaa nonbinääriksi. Myös autistisuuteni on loukkaavasti kyseenalaistettu sen vuoksi, etten, joidenkin ihmisten mielestä, vaikuta sopivan sanontaan, jonka mukaan autististen naisten aivot ovat keskivertoa, neurotyypillistä naista maskuliinisemmat.

Maailmanlaajuisen naisvihan tiedostaminen sai minut aikaisemmin häpeämään sukupuoli-identiteettiäni. Minusta tuntui osittain pahalta, etten kyennyt täysin rehellisesti pitämään itseäni naisena maailmassa, jossa feminiinisyyttä tulisi tasa-arvon lisäämiseksi nimenomaan nostaa esiin ja voimistaa. 

Nykyään väitän selättäneeni sisäisen misogynistini ainakin suurimmaksi osaksi. Tahtoisin sanoa kukistaneeni sen kokonaan, mutta en uskalla siinä pelossa, että valehtelisin, koska olen kuullut väitteen, että hyvin suuri osa meistä, ehkä peräti lähes jokainen, kantaisi sisällään vähintään pientä määrää naisvihaa. Niin pahalta kuin se tuntuukin, en voi olla huomioimatta sitä mahdollisuutta, että väite saattaa olla totta, kun tiedän, miten paljon yhä kuulee misogynisiä kommentteja, myös naisten suusta. 

Vaikka ahtaat sukupuolinormit ja naisviha ovat saattaneet aikanaan vaikuttaa sisäiseen sukupuoleeni, ei näillä asioilla enää ole mitään tekemistä nonbinäärisyyteni kanssa. Toki en tiedosta, jos nämä asiat yhä vaikuttavat minuun alitajuisesti, mutta olen havainnut, että irtipääsy omien, feminiinisiksi miellettyjen ominaisuuksien häpeämisestä ja oman sukupuolikirjoni naisosien korostaminen ei ole häivyttänyt muunsukupuolisia osiani vaan päinvastoin tuonut niitäkin entistä vahvemmin esiin. 

Mietin myös, puuttuuko sukupuolestani oikeasti miesosa (joka ei ole osittain nainen tai sukupuoleton) vai onko se vain piilossa minulle tiukasti liimatun naisoletetun roolin takana. Onko minun vaikea tunnistaa sisäistä miestäni, koska olen lapsesta asti kuullut olevani tyttö, nainen, pojan ja miehen vastakohta? 

Sillä, minkä sukupuolen edustajana muut minut näkevät, ei ole minulle merkitystä vaan tieto omasta genderfluidisuudestani on merkityksellinen ainoastaan minulle itselleni. Suurin osa pitänee minua naisena ja se sopii minulle, mutta minut saa yhtä hyvin nähdä myös minkä tahansa muun sukupuolen edustajana. Minua saa kutsua millä tahansa sukupuolittuneilla termeillä, sekä feminiinisillä että maskuliinisilla, samoin kuin neutraaleillakin nimityksillä, niin kauan kuin kyseiset sanat eivät ole loukkaavaksi tarkoitettuja. Vaadin kuitenkin, ettei minulta pyritä kieltämään omaa kokemustani. Hyväksyn, että jotkut eivät yksinkertaisesti kykene näkemään minua muuna kuin naisena, mutta se, että olen jonkun muun mielestä nainen, ei tarkoita, että minun itseni pitäisi ajatella samoin. Sinun ei tarvitse nähdä minua genderfluidina, muunsukupuolisena, sukupuolettomana yms., mutta sinulla ei myöskään ole oikeutta vähätellä minun kokemustani tai yrittää muuttaa sitä toiseksi. 

Se, millainen on naiskeho ja millainen taas miehen keho, ei myöskään ole niin yksiselitteistä kuin moni ajattelee. Biologisessa sukupuolessa ei ole kysymys ainoastaan sukuelimistä vaan myös sukupuolikromosomeista, sukupuolihormoneista ja sukurauhasista. Biologiseen naiseuteen liitetään esimerkiksi vulva, munasarjat, XX-kromosomisto ja estrogeeni. Biologiseen miehuuteen taas yhdistetään muun muassa penis, kivekset, XY-kromosomisto ja testosteroni. Mikäli sukupuoli tulisi määritellä ainoastaan kehollisten ominaisuuksien perusteella ja mies ja nainen olisivat ainoat vaihtoehdot, minkä sukupuolen edustaja olisi henkilö, jolla on XX-kromosomisto ja penis? Mitä sukupuolta olisi tässä tapauksessa ulkoiselta olemukseltaan pääasiassa naisoletettu, jonka keho kuitenkin tuottaa testosteronia keskimääräistä, biologista naista enemmän? Onko henkilö, jolla on peniksen ja kivesten lisäksi kohtu ja munajohtimet nainen vai mies? 

Samoin emme voi liimata yhtä sukupuolta tiettyyn käyttäytymismallistoon, elekieleen tai puhetapaan. Ei ole olemassa luonteenpiirteitä tai harrastuksia, jotka esiintyisivät ainoastaan jonkin tietyn sukupuolen edustajilla. Persoonallisuus ei siis ole syy kyseenalaistaa henkilön sukupuoli-identiteettiä yhtään sen enempää kuin ulkoinen olemuskaan. "Trans women don't owe you femininity. Trans men don't owe you masculinity. Nonbinary people don't owe you androgyny." Muistakaa se! 

Miten itse koen omat sukupuoleni? Naiseuttani avasin jo aiemmin, mutta entä muut osani? Sukupuolettomana minulta yksinkertaisesti puuttuu sukupuoli kun taas naisen ja sukupuolettoman yhdistelmänä voin olla esimerkiksi agender (eli sukupuoleton) feminiinisillä vivahteilla tai osittain, mutta en täysin nainen, olematta kuitenkaan mies. Demimaskuliinina olen sukupuoleton, nainen tai näiden kahden sekoitus maskuliinisilla vivahteilla. Sama tekijä, joka yhtenä hetkenä nostaa minusta esiin naisen, saattaakin toisessa tilanteessa vahvistaa maskuliinisia osiani ja asia, joka tänään pyyhkii kaikki sukupuoleni pois voikin huomenna voimistaa jokaista niistä. Sen vuoksi en voi tarkentaa, mitkä seikat tekevät minusta sukupuolettoman, mikä saa minusta nousemaan esiin naisen ja mitkä asiat muovaavat minusta demimaskuliinin, sillä sellaisia, yksiselitteisiä tekijöitä ei ole olemassa. Se mikä juuri nyt on minulle feminiinistä, saattoi eilen merkitä minulle maskuliinisuutta ja huomenna sama asia ei ehkä ole minulle kumpaakaan. Tämä on minun kokemukseni sukupuolesta, sukupuolettomuudesta, feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta ja jollakulla toisella voi olla täysin erilainen kokemus.

Osa ihmettelee, miksi sukupuolella pitäisi olla lainkaan syvällisempi merkitys kuin se, minkä sukuelimen henkilö omistaa. Miksi naiseuden pitäisi tarkoittaa mitään muuta kuin pimppiä omistavaa ihmistä tai miksi miehelle pitäisi olla jokin muu merkitys kuin henkilö, jolla on pippeli? Niiden ei pidäkään tarkoittaa yhtään mitään muuta kenellekään, joka kyseisille sanoille ei omalla kohdallaan halua luoda muuta merkitystä, mutta yhtä oikeita ovat niiden ihmisten näkemykset, joille kyseisillä termeillä on syvempi merkitys. Minulle sukupuoli on ennen kaikkea oma, sisäinen kokemukseni.

Lopuksi huomautan, etten jaksa ottaa vastaan kommenttia siitä, kuinka sinä mahdollisesti inhoat ihmisten tyyliä kategorisoida itsensä erilaisiin lokeroihin. Jos sinua kiinnostaa, miksi minä haluan lokeroida itseni genderfluidiksi, deminaiseksi tai johonkin muuhun kategoriaan, lue vaikka alla oleva, itsensä luokittelua käsittelevä kirjoitukseni:

https://omalaatuinenautismi.blogspot.com/2020/05/itsensa-luokittelun-vastustaminen.html

Lisää luettavaa:

Lista erilaisista sukupuoli-identiteeteistä: https://gender.wikia.org/wiki/Category:Gender_Identities

Intersukupuolisuudesta: https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/intersukupuolinen-keho/

Biologisen sukupuolen määrittelyn vaikeudesta: https://suomenkuvalehti.fi/tarinoitatieteesta/sukupuolten-biologia-on-monimutkainen-juttu/

Termien selityksiä:

binäärikeskeinen: tällä tarkoitan sitä, miten yhteiskunnan ajatellaan koostuvan ainoastaan nais- ja miessukupuolista

nonbinääri: binäärisen sukupuolijaottelun ulkopuolella oleva, eli ei mies eikä nainen